Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Oli ikäänkuin maa olisi halennut ja taivas vavissut, ikäänkuin ukkonen olisi jylissyt ja salamat sähisseet; oli kohinaa ja vinguntaa, rummutusta ja hullutusta, ikäänkuin viimeinen päivä olisi ollut tulossa ja maailmannäytelmän viimeistä näytäntöä olisi alettu.
Tämä näytteeksi siitä, rakas puolisoni, ettei teidän koskaan pidä tehdä minulle kepposta, jollette tahdo, että heti maksan takaisin samalla mitalla. Ettekö muka tekin ole minua kiduttanut? v. Voi teitä ilveilijöitä, olisihan minun pitänyt tuntea teidät! Ei, totisesti; minusta ei ole ilveilijäksi. Olen vavissut ja tutissut ja minun on täytynyt kädelläni pitää suutani tukossa.
Oli kuin jos maa olisi haljennut ja taivas vavissut, kuin jos ukkonen olisi jyrissyt ja salamat sähisseet, kohinaa ja vinguntaa, rummutusta ja huilutusta, kuin jos viimeinen päivä olisi ollut tulossa ja maailmannäytelmän viimeistä näytäntöä olisi aljettu.
Luulenpa ettei sinulla ole muuta kuin yksi ja sama vastaus minun kaikkiin kysymyksiini, huusi kreivi, viuhtaisten espanjanruokoisella kepillään, lyödäkseen ihmisparkaa, joka äsken oli vavissut hyttysen kuoleman nähdessään. Tämä tarttui kuitenkin taiturin nopeudella keppiin, joka jäi hänen oikeaan kouraansa.
Nyt oikasihe Simokin ja vastasi innokkaammin: »Vaan vaikka hän kalpeni, niin ei hän kuitenkaan vavissut, sen minä tiedän, kun olin hänen lähimpiä miehiään silloin, kuin riensimme Galitsinia vastaan. Ah, miten hän kiiruhti Mallasveden rannalle! Miten hänen silmänsä tähystelivät ja miten hän huusi ja kiirehti jalkaväkeä ja oli itse kaikkialla!
Hän silmäsi sinne päin. Mutta hän ei voinut pimeän vuoksi nähdä mitään. Hän kuuli vain hiljaista kahinaa rakennuksen ulkoseinän luota. Ja hän luuli kuulleensa hiljaisen huokauksen. "Seis", huusi hän. "Kuka siellä vaikeroi?" "Hiljaa, hiljaa", kuiskasi omituinen ääni. "Maa on senvuoksi kauhusta vavissut. "Maa vapisee kuolleet nousevat haudoistaan.
Tuon miehen tuolla," hän osoitti sormellaan huoneesensa, "ei pidä vielä saaman tietoa salaisuudestamme me olemme sitä paitsi kadottaneet toivomme ankkurin, kun teidän korkeutenne kääntyy meistä, poljetuista ja sorretuista raukoista. Minä olen nytkin vavissut pelosta, että jokainen kiivaammin tahi korkeammin lausuttu sana tunkeutusi hänen korviinsa.
Lily voi juosta iloisesti häntä vastaan, mutta hänen poskillansa ei näkynyt mikään petollinen puna, hänen hellä, suloinen äänensä ei vavissut. Ei; Kenelm ei vielä ainoatakaan kertaa ollut voinut itsellensä sanoa: "Hän rakastaa minua." Sitä vastoin hän usein sanoi itselleen: "Hän ei vielä tiedä mitä rakkaus on."
Hänen kasvonsa ilmaisivat tyyneyttä ja pelottomuutta. Hän ei vavissut, vaan laski käsivartensa ristiin ja katsoi vakaasti ja väistämättä kuolemaa kasvoihin. Hurja valitus nousi toivottoman isän särkyneestä sydämestä. "Voi, minun poikani!" Rakkauden ja epätoivon tuska, joka ilmestyi tässä huudossa, havautti Markoa. Hän katsoi alas. Hän näki isänsä.
Hän ei pelosta vavissut, mutta hän tunsi murhetta ja pettymystä toiveidensa saadessa tämmöisen lopun; ja kohtalon murhaava iva tuntui katkeralta. Oksa taipui alemmaksi ja alemmaksi Kroofin mahtavan painon lähestyessä. Päällimäinen oksa, joka oli liian heikko yksin kestääkseen hänen painonsa, tuki häntä vielä. Hän piti päänsä pystyssä, uhmaten kuolemaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät