Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
»Miina, mikä teitä vaivaa?» kysyi hän, »ette varmaankaan ole terve.» Miina lensi punaiseksi. »Kuinka niin?» hän kysyi. »Te näytätte niin kovasti huonolta.» »Eikös mitä.» »Ihan totta. Hyvänen aika, teidän pitää mennä tohtoriin. Jahkas minä puhun mammalle.» »Ette saa puhua mitään, enhän minä ole kipeä.» »Mikäs teillä sitten on? Miina kulta, sanokaa minulle.»
Ja muutamista sanoista alkoi Valee aavistaa, että Mikolla oli syynä vaatimukseensa ei ainoastaan saada hänelle tulevat velkakirjat oitis haltuunsa, saadakseen »pitää niistä huolta», vaan sekin, että hän toivoi voivansa saada Märkäsen talon polkuhinnalla nyt koska emäntä ja tytär eivät varmaankaan uskaltaisi hintaa kovin ylös kohottaa.
Hopeapäinen kävelykeppi seisoi juhlallisen näköisenä nurkassa, vanha irtotukka riippui miettiväisenä naulallaan, ja Bäckin piirongin kaikkein pyhimmät, nuo vaalenneet hiussuortuvat muinaisilta ajoilta, oli vedetty päivän valoon ruplissa ja kopeekoissa arvosteltaviksi, vaikkeivät ne varmaankaan suuriin summiin nousseet.
Tuletko sinä tanssiaisiin tänä iltana, Sylvi? En suinkaan. VIKTOR. Miksi et? SYLVI. Aksel ei varmaankaan anna itselleen aikaa. Eikä häntä luultavasti halutakaan. VIKTOR. Mutta: voisithan sinä siltä tulla? SYLVI. Menettekö te sinne? VIKTOR. Kyllä. Me menemme molemmat, sekä Alma että minä. Tule nyt mukaan, minä pyydän sinut ensimmäiseen franseessiin. SYLVI. Kyllähän. se olisi kovasti hauskaa, mutta
Jos hän olisi köyhä, vasta-alkava, nuori mies, niin en hetkeäkään muistaisi häntä, eikä varmaankaan äitini, tätini eikä kenkään muukaan meistä sitä tekisi. Mutta nyt tulevat kaikki nämät maalliset edut kysymykseen, ja myöntää täytyy, että ne ovat minut so'aisseet. Minä olen ymmärtämätöin, heikko ja kunnian himoinen.
Ei varmaankaan ole huvituksia ja tuttavuuksia puuttunut... Suoraan sanoen, niin vähäpätöinen vahinko kuin minun ystävyyteni menettäminen on kai tullut monin kerroin palkituksi... Torsten! sanoi Ebba nuhdellen. Onpa tosiaankin, vastasi Eeva hymysuin, monin kerroin palkituksi! Sallikaa, kreiviseni, minun tässä esittää teille yksi palkinnoistani.
Näittekö tuon herttaisen pojan, joka istui vasemmalla puolella ja oli niin ylhäisen näköinen lumivalkeine kauloineen ja avonaisine kauluksineen? Hyvänen aika, miten hän katseli minua ja miten suloinen hän oli! ihan prinssin näköinen hän oli!» «Sisko kulta», vastasi postimestarin rouva, «ette varmaankaan nähnyt herraa, joka istui minun puolellani, oikealla vaunuissa!
Jospa lääkäri nyt tahtoisi ottaa ne pois, niin ei se varmaankaan olisi hyvin vaikeata. Missä oli sitte kreivi, jos hän ei ollut kuollut? "Tässä talossa, alhaalla asuintuvan viereisessä huoneessa". Näitä sanoja ei puhunut Roosa, vaan Wengelmummo. Miten voisikaan Roosa puhella hänen kanssaan, kun hän oli alhaalla kreivin luona. Mistä asti ovat he olleet naimisissa toistensa kanssa?
"Tuonkaltaiseen laulamiseen suuttunee pian Jumala!... Sitä varten hän ei varmaankaan ole luonut ihanaa kallista aamuhetkeä!" Ilse oli jo ollut ahkera.
Ilman Mériméeen Korsika-matkaa eivät ranskalaiset varmaankaan voisi ylpeillä sellaisesta mestariteoksesta, jommoinen vastamainittu tapa- ja luonnekuvaus epäilemättä on.
Päivän Sana
Muut Etsivät