United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täälläkin oli sadottain Turkkilaisperheitä, jotka vankkurien ja juhtain puutteessa, olivat turvautuneet autioihin huoneisin.
Etuistuimella istuivat Kalle, Frits ja Juhani jonka tuli ajaa vankkurit takaisin kotiin ja ukko Witt ja ukko Swart istuivat takaistuimella. Ja koska ukko Wittkin oli sangen »ruumiikas», niin ei siinä enää ollut sijaa muille, jonka tähden lukkarin täytyi istua vankkurien perälle matka-arkun kannelle eväitä vartioimaan. »Olemmeko nyt valmiit?» sanoi Swart, katsahtaen oliko kaikki järjestyksessä.
Mököttäen haasteli hän jotain eräästä kummallisesta, palavasta silmästä siellä ulkona vankkurien ääressä. Tästäpä muutkin pöllähtivät, siunasivat sieluansa ja ruumistansa, ja astuivat miehissä ulos koijustansa; ja muistutti heidän tukkansa tuulenpesää koivussa. Liikkumattomina, mykkinä patsaina he seisoivat, tuijotellen suuntaan, jonne Simeonin sormi osoitti.
Kun kaikki olivat näin uudestaan lasketut, komensi vartioupseeri jotakin, ja joukossa syntyi hämminki. Vähävoimaiset miehet, naiset ja lapset, pyrkien loinen toisensa edelle hyökkäsivät vankkurien luo ja alkoivat sijoitella niihin säkkejänsä ja itse niihin kiivetä.
Mutta ei tässä vielä kyllin, he täyttivät taskunsa pienillä kivillä ja savenpaloilla ja hiipivät sitten erään puun luo, jonka pisimmät oksat ulottuivat aina vankkurien yli.
En minä todellakaan voi tätä ymmärtää!" "Mitä hittoa," huudahti Kalle Witt, "missä eväskorit ovat?" "Poika, oletko sinä tullut sokeaksi!" sanoi Swart. "Mihinkäs ne olisivat joutuneet?" Niin sanottuaan meni hän vankkurien luo, mutta eipä hänkään mitään eväskoria nähnyt. "Ei, ne ovat todellakin poissa!" "Niin, sinä olet oikeassa", sanoi Witt, "ne ovat todellakin poissa".
Jäljessä ratsastavat laukaisivat ampuma-aseensa meitä kohti ja kääntyivät sitten ympäri lähtien täyttä laukkaa ajamaan takaisin. Taistelu oli siis pian suoritettu. Kävimme nyt kiireesti tarkastamaan suurten, umpinaisten vankkurien sisältöä. Mutta mitäs tämä?
Jokainen vähänkin vikkelä mies voi ryömiä Englantilaisten vaunujen alle näiden seisoessa; mutta Kap'in vankkurien suhteen on sellainen yritys mahdoton tuon äskenmainitun telinerakennuksen kautta, seikka, joka tekee ne ihmeellisen sopiviksi puolustus-tarkoituksiin.
No, vihdoinkin oli kaikki järjestyksessä. Vankkurien peräpuolella oli iso, neljällä lukolla varustettu arkku se sisälsi Kallen ja Fritsin matkakapineet ja seitsemän täyttä eväskoria oli asetettu sen ympärille. Koko matkaseurue oli nyt koolla. Myöskin lukkari oli saapuvilla; hän näet seurasi mukana jonkun matkaa käydäkseen samalla veljensä luona.
Hän pysyi tasapainossa, mutta vihdoin saivat vankkurit pahan täräyksen, ja siellä nyt makasi lukkari nurin niskoin purossa, joka virtasi tien poikki. Ukko Swart hän kuitenkin lötkötti lötköttämistään ja saapui pian vankkurien luo, jotka olivat tarttuneet sillankorvaan. Lukkari oli tarttunut kiinni lokaan ja potki kuin jos hän olisi maannut siinä huvikseen.