Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Te pelkurit", ärjäsi hän seuraajilleen, "miks'ette kaappaa häntä kurkusta kiinni ja kurista häntä?" Näin yllytettyinä konnat yhtä haavaa hyökkäsivät vanhuksen kimppuun. Hänen miekkansa iski yhden heistä kuoliaaksi. Toisen kävi samoin. Seuraavana silmänräpäyksenä kymmenkunta käsiä tarttui häneen. Silmänräpäys vielä ja hän olisi ollut kuoleman oma.
Yleensä katsottiin häntä ja hän itsekin esiintyi pääjohtajan, tuon ankaran vanhuksen, itse-oikeutettuna jälkeläisenä. Toinen heistä oli pankin pyöveli, sellainen kuin joka pankissa on ja täytyy olla, hän, jonka tehtävä on karkoittaa jo töykeydellään ja häikäilemättömällä käytöksellään kaikki epävarmat kundit. Hänen nimensä oli Tyrväälä.
Hän tunsi riittävän hyvin omasta kokemuksestaan hurjan halun uhrata isänmaanrakkaudelleen vapautensa, onnensa ja elämänsä, ymmärtääkseen, mikä vanhuksen oli pakottanut tähän mielettömään tunnustukseen. »Näillä risteillä», jatkoi kirkkoherra, »olen seitsemän vuotta sitten haudannut miehen, joka julmuudestaan ja hurjista himoistaan huolimatta oli siihen asti ollut ystäväni.
Nyt näki hän edessänsä vanhuksen kauniit bourbonilaiset kasvot sellaisina, miksi ne kuolinvuoteella olivat jäykistyneet: yhäti ilmeni niissä sama jalo luottamus ja usko kuin silloinkin.
Sydän valaistuna lähti hän yksinäisyyteen vetäytyäkseen matkalle kohti tuntematonta päämäärää. Matkalla liittyi häneen toveri, joka saattoi hänet perille. Tämä toveri, joka huomasi hänen sydämensä liekin ja näki vanhuksen vaivat, oli kuolema.
Vieras horjahti taaksepäin, ikäänkuin mikä olisi häntä pistänyt. Hänen kasvonsa olivat kalman vaaleat. Hyvä Jumala! huudahti hän. Hän on juuri se, Ralph Webster! Valokuva kirposi vanhuksen kädestä. Siis vihdoinkin, lausui vanha rouva verkalleen, siis vihdoinkin näemme kasvoista kasvoihin meidän poikamme pahimman vihollisen.
Katselin vaimoani, lapsiani ja tunsin vanhuksen raukkamaista pelkoa, ukon, joka tuntee olevansa liian heikko suojelemaan omaisiaan tuntemattomilta vaaroilta. Jyske tuli ankarammaksi, tuntui kuin olisi kolkutettu portille. Samassa rupesivat hevoset tallissa kauheasti hirnumaan ja alkoi kuulua karjan tukahutettua ammumista. Me olimme kaikki nousseet seisoalle, vaaleina levottomuudesta.
Ja kaksi suurta kyyneltä vierähti vanhuksen valkoiselle parralle.
Halulla jälleen syttyneellä käännyin nyt kysymähän Valtiattarelta, mit epäselvää mulla mieli hautoi. Tarkoitin toista, tapahtuikin toista: Beatricen luulin näkeväin, ja näinkin Vanhuksen erään, vaatteiss' autuaiden. Niin silmistään kuin otsaltaankin loisti iloinen hyvyys, hurskas-ilmehinen, isälle kuuluvainen lempeälle.
Erääsen taloon haettiin pappi jakamaan kuolemantuskissa taistelevalle parille sairaalle viimeistä lohdutusta. Vaan ennen papin saapumista olikin tuoni korjannut heidät, pappi halusi näitä kumminkin katsoa. Silloin isäntä, vanha harmaapää ukko, vei hänet kanssansa riiheen, jossa makasi rinnatusten pitkä rivi ruumiita, kaikkiaan kahdeksan, useimmat aikaihmisiä ja kaikki saman vanhuksen lapsia.
Päivän Sana
Muut Etsivät