Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Edit Leete oli luonnollisesti tehnyt minuun syvän vaikutuksen aina siitä hetkestä saakka, jolloin olin niin omituisella tavalla joutunut vieraaksi hänen vanhempiensa kotiin. Oli selvää, että eilis-illan tapahtumat kiinnittivät ajatuksiani yhä enemmän häneen.
Taava ja Martta, ne lapset eivät kertaakaan vanhempiensa mieltä murheelliseksi saattaneet. Kun emme heistä vielä mitään tiedä, niin on nyt varhaista ruveta noin murheelliseksi, sanoi Mooses ja oikaisihe penkille varsin näyttääkseen, että hän ei huolehdi.
Minä sanon ... minä sanon sinulle, Tenho Ossian, jotta se on jo nytkin juuri sinun kovuutesi tähden lähtenyt vanhempiensa luota maailmalle... Ja minä sanon että kun se herran avulla taas takaisin saadaan, niin sinä et saa siihen koskea sormellakaan... Et sakarisormellakaan...! Se on sinun ankaruutesi tähden lähtenyt!
Hän kasvoi vanhempiensa luona ja oppi kaikki, mitä köyhän maatyömiehen tytär tarvitsee oppia. Hän ompeli ja kehräsi äitinsä rinnalla myöhäiseen yöhön saakka ja auttoi tätä sen ohessa taloustoimissa. Välistä avusti hän myöskin isäänsä navetassa tai pellolla, välistä vartioi hän yhteisellä niittymaalla kyläkunnan karjaa. Aina oli hän ahkera, huolellinen ja siveä.
Ensimmäinen pikku särö paikataan mutta se on kuitenkin ollut. Seuraava uhkaa ja kerran huomaavat molemmat syvän viilloksen siinä rakkauden kaavussa, jonka pitäisi peittää kaikki. Voidaan kyllä jatkaa kuin tuhannet muutkin ajattelemattomat. Mutta jos ajattelee ja tuntee rehellisesti, on siinä välirikko. Ja sitten toinen meni kotia vanhempiensa luoksi...
"Ja minkätähden? jos saan luvan kysyä", sanoi Martti. "Sentähden, ett'et saa pitää mieltäkään naidaksesi Kolkin tytärtä", sanoi isä lujasti. "Miks'ei?" kysyi Martti, ikäänkuin ei hän olisi tietänyt syytä vanhempiensa vastahakoisuuteen. "Siks'ei, kun toisit taas taloon semmoisen kelvottoman, kivuloisen ja köyhän ihmisen, kuin ensimäinen vaimosikin oli, jolla ei tee kukaan mitään", sanoi isä.
Mutta tilanhaltija pidätti häntä ja kysyi innokkaasti ja itsetyytyväisesti hymyillen: «Kuulkaa ystäväiseni! Voitteko sanoa minulle onko Louise serkkuni puutarhassa? Tulen juuri hänen vanhempiensa luota ja tahtoisin nyt puhutella häntä. Voisitteko ilmoittaa minulle missä hän on?»
»Voi, naapuri», sanoi hän Wittille, »ajatteles, että saamme olla kaikkien noiden roikaleiden parissa! Vähät siitä muuten, mutta kun pojat ovat mukanamme ja nyt saavat nähdä vanhempiensa häpeän.» Mutta tässä ei auttanut mikään, heidän täytyi astua sisälle, ja heidän sisään tullessaan istui kuulusteluhuoneessa eräs mies, jota sanottiin reistraattoriksi.
Mutta silloin setä Henderson oli peräti kiivastunut ja käskenyt hänen mennä tiehensä eikä koskaan astua kotinsa kynnyksen ylitse, ennenkuin hän tulisi polvillansa ja tunnustaisi häpeevänsä ja antavan itsensä vanhempiensa tahdon alle.
Kun Eugen pari tuntia sitten meni vanhempiensa kotiin, kulki hän nopein askelin, nauttien lumen narinasta jalkojen alla, raittiista talvi-ilmasta, tähdistä, jotka loistivat ja kimaltelivat pimeässä talvi-yössä. Nyt ei hän huomannut mitään ympärillään; hän poikesi autiolle sivukadulle ja kulki hitaasti, pää alas painuneena, syviin ajatuksiin vaipuneena.
Päivän Sana
Muut Etsivät