Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ennenkuin he menivät ehtoollispöytään, menivät lapset vanhempiensa luokse ja tekivät samoin. Yleensä oli ihmisillä tässä autiossa seudussa niin sanoakseni taitavampi käytöstapa kuin useimmissa kaukaisissa seurakunnissa Suomessa. Niiden kohtelijaisuus meitä kohtaan meni melkein liian kauvas.
Ei opi se, ken huvia vain muistaa: Häneltä vuodet hetken lailla luistaa; Ennenkuin huomaa ajan vierevän, On elon kello lyönyt seitsemän. Oli kerran kuningas ja kuningatar, joilla oli pieni tyttö, ja koska hän oli kuninkaan tytär, niin nimitettiin häntä prinsessaksi. Hän oli Adalmina nimeltään ja vanhempiensa ainoa lapsi.
Hän oli itseksensä päättänyt ennemmin taikka myöhemmin antaa Sivelinille rukkaset, vaikka hän vanhempiensa pakoituksesta ensimmältä olisi ollut olevinaan myöntyväinen. Nyt ratkesi asia ilman sitä, eikä hän siitä surrut. Olipa ensi hämmästyksessään vähän iloinenkin; eihän hän nyt tarvinnut olla mustasukkainen Kokalle. "Mielelläni suon Annalle Sivelinin", sanoi hän siis.
"Herranen aika! suutarin opissa", sanoi ihmeissään mamseli. "Eipä ruvenneet pitämään poikaa muuta kuin silmän pilkkeeksi." "Emäntä ja lapset ovat olleet niin pahat." "Vai niin, no, kyllä sen jo senkin emännän näki päällekin päin, ett'ei hän ole orpolasten hoitaja." Muutamia päiviä ennen joulua läksivät herrat maalle vanhempiensa luo, vaan tuo hiljainen rovastin poika ei mennyt.
Semmoinen ihminen syntyy, aivan säännöllisellä tavalla, ilman tähdistä-ennustusta, kasvaa pianon-soittajaksi tulematta, suorittaa kunnialla koulunkäyntinsä, ja kun hän on kaikki oppinut, tulee hän kotiin vanhempiensa tykö ja asuu heidän luonansa kuuliaisena poikana.
Suuren osan pikkutulojaan käytti hän vanhempiensa avuksi heidän ahtaassa tilassaan, vaikka nämät ensi alussa lujasti sitä vastustivat, mutta kuitenkaan eivät voineet he kauemmin kieltää tuota rakkaan lapsen hellää itsepintaisuutta.
Hän oli lapsena luottanut vanhempiensa väliseen rakkauteen niin varmasti kuin siihen maahan, jolla hän seisoi, uskonut siihen kuin Jumalaan ja sittenkin oli eräänä päivänä maa murtunut hänen jalkojensa alta. Ystävänsä suhdetta hän erityisellä harrastuksella seurasi. Se näytti todellakin alussa poikkeukselta.
Juuri kun Aina lauloi viimeiset säkeet, tulivat Kirrilän nuoremmat pojat, Esko ja Hannu, saliin. He olivat perineet kaikissa asioissa vanhempiensa mielipiteet, sillä he olivat kaikissa vanhempiensa keskusteluissa kuulemalla osaa ottamassa.
Mutta vähimmän kaikista on ollut hyötyä tästä henkilöstä. Ja hän on kuitenkin meiltä saanut kaikki, voisinpa sanoa, henkensäkin, sillä hän olisi vanhempiensa kurjuudessa kuoltua kuollut itsekin nälkään, ellemme olisi ottaneet häntä hoidettavaksemme.
Ja koska hän ei tahtonut tehdä vasten vanhempiensa tahtoa, vaan mieluisammin saattoi itsensä onnettomaksi niin oli hän kuitenkin tehnyt mielessään sen järkähtämättömän lupauksen, ett'ei koskaan Aas'ia unohtaisi, vaan ajattelisi häntä aina viimeiseen hetkeensä!...
Päivän Sana
Muut Etsivät