Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Steerforth'in ystävällisyys taikka Miss Dartle'n haastelo olisivat kohottaneet minua itseäni korkeammaksi ja saattaneet minut vanhemmaksi, minä aina tämän perin arvokkaan miehen läsnäollessa muutuin "pojaksi jälleen", niinkuin vähemmät runoiliamme laulavat. Hän toimitti meille hevosia, ja Steerforth, joka osasi kaikkia, opetti minua ratsastamaan.
Sinullahan on morsian vuorten toisella puolen Danubiuksen luona. "Luulet tietysti hänen heti huomaavan, jos olet täällä katsellut roomalaisneitosen sysisilmiin. "Ja tietysti luulet silloin olleesi uskoton. "Ystäväni, sinä olet kovin nuori. "Ei, ei, älä ota pahaksesi. "Minulle se on yhdentekevää. "Sinä olet hyvä toveri ja tulet aikaa myöten vanhemmaksi.
Nyt saa ukko suuret silmät, kun tulette povaamaan hänelle kädestä hänen nimipäivänään ja jos hän tuntee teidät tulen valossa, niin saatte sanoa minua konvehtimaalariksi. Mutta älkää syyttäkö minua, että olen maalannut teidät kolmekymmentä vuotta vanhemmaksi sen sijaan, että olisin maalannut teidät saman verran nuoremmaksi.
Mutta kun me illoin rukoilemme, niin aina pyydämme Jumalaa siunaamaan häntä, joka saattoi meidät yhteen ja sitten on tehnyt meitä niin onnelliseksi minä tarkoitan Mr Chillinglyä. Tänä iltana on hänen rinnallansa oleva toinen, jonka edestä me rukoilemme ja jonka edestä pienokainenkin tulee rukoilemaan, kun hän tulee vanhemmaksi."
Omatuntoni on kymmentä vuotta vanhempi kuin sinun, ja kun sinun omatuntosi tulee kymmentä vuotta vanhemmaksi, opit valvomaan maan etua samalla kertaa kuin omaa talouttasikin. Sen pituinen se.
Taskussani on neljä markkaa, ne tahdon sinulle antaa, että saat ruokaa vähäksi ajaksi; kun tulet toisen verran vanhemmaksi, niin otan sinut puutarhurin oppiin, mutta nyt on minulla kylliksi yhden äidittömän lapsen kasvattamisessa.» »Lankoni hyvä,» lausui Leena, »sinä olet minua jo monta kertaa auttanut, mistä sitä aina tulisi? Ei sinullakaan liikoja varoja ole.
Parrankin, mustan, juhlallisen leukaparran hän oli kasvattanut. Tosin se teki hänet vanhemmaksi, mutta samalla ikäänkuin kunnioitusta-herättävämmäksi. Lyhyeksi leikattu, pikimusta tukka, matala otsa, puhdas iho ja levenevät leukapielet, kaikki oli saanut eräänlaisen hyvänpäivän-lapsen ilmeen, joka etenkin paistoi hänen vilkkaista, suurista silmistään.
Varmaan sinäkin muutut ihan samanlaiseksi, kun tulet vanhemmaksi. Arnold meni ikkunan eteen ja katsoi ulos lehtikujan läpi ja yli Utuselän. Hän huokasi. Varmaan minäkin muutun ihan samanlaiseksi, hän itsekseen toisti. Mutta kun Ester läheni häntä, sanoi hän ääneen: Tästä näkyy kaupungin kirkontorni. Katsopas! Näkyykö; missä? huudahti Ester ja asettui ikkunaan.
Ei, käy nojatuoliin tuohon! Tässä keinutuolissa tahdon minä istua. Rouva Linde. Ja paljon, paljon vanhemmaksi, Nora. Nora. Niin, ehkäpä hiukan vanhemmaksi; pikkuruikkuisen vain; ei ollenkaan paljon. Armas Kristiina-kulta, voitko antaa minulle anteeksi? Rouva Linde. Mitäs tarkoitat, Nora? Rouva Linde. Niin, kolme vuotta takaperin. Nora. Oh, tiesinhän minä sen; luinhan minä sen sanomissa.
Kuta vanhemmaksi hän on tullut, sitä vaikeampi on hänen ollut kantaa ihmisten ivaa ja sydämettömyyttä, joiden hän luulee kaikkien liittoutuneen häntä vastaan. Hän on alkanut epäillä sitä joka miehen sanoissa ja käytöksessä. Hän luulee näkevänsä sitä kaikkialla, missä liikkuu kotona ja kylässä. Hän on koettanut lahjoa ihmisiä ystävyydellä, hyvillä puheilla ja tarjouksilla milloin milläkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät