Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Sinä koetit, Kreeta sanoi!... On se vanhapiika taas höykähtänyt!
Kun he tulivat saliin, oli täti Lison jälleen käynyt käsiksi työhönsä. Hän istui pää kumarruksissa ja hänen laihat sormensa värähtelivät hieman aivan kuin liiasta väsymyksestä. Jeanne meni hänen luokseen. Täti, nyt menemme maata. Vanhapiika loi häneen silmänsä, jotka olivat punaiset aivan kuin hän olisi itkenyt.
Vanhapiika loi häneen levottoman katseen ja vastasi ujolla äänellään: Tietysti odotan. Paroni auttoi paronittaren ylös ja, ollen itsekin päivän helteestä väsynyt, sanoi: Minä menen myöskin maata. Ja hän seurasi vaimoaan. Silloin nousi täti Lisonkin vuorostaan, jätti tuolille solmiamistyönsä, villalangan ja koukun, ja meni nojaamaan ikkunaan, katsellen ihanaa yötä.
"Ei se mikään emäntä ollut, se oli vain Salovaaran vanhapiika." "Vai niin, luulin häntä nuoreksi emännäksi; hän näytti hyvin miellyttävältä." "Vanha piika hän on ja kai hän siksi jo jääkin." Reeta meni jälleen sisälle, mutta Valva kulki metsäpolkua kotia päin, ja tuumasi, että turhaan Tuomelan emäntää oli moitittu.
Koskaan ei tiedetä hänen laiminlyöneen velvollisuuksiansa, eikä kahteenkymmeneen vuoteen niin ainaki Leena, tuo meillä ikänsä palvellut vanhapiika on minulle vakuuttanut ole meidän väkeä nähty tuntiakaan työssä ilman hänettä.
Ihmisen näköisiä. Esimerkiksi tässä talossa on isonpuoleinen nainen... Ja siinä talossa lehmät menestyvät hyvin, jossa nainen on maanhaltija. Ja eipä tuota olekaan valittamista, etteivät lehmät olisi menestyneet. Nainen... Eikö sillä ole miestä, leskikö se on vai vanhapiika, kun se on yksinään?
Tuomelan tyttäret ovat jo molemmat joutuneet naimisiin, vaikka Salovaara oli ennustanut, ettei heistä kukaan huolisi, kun olivat köyhiä. Salovaarassa sitä vastoin on kaikki entisellään. Sulhaset saavat palata takaisin. Päästä pinokin aljetaan, ja Valvaa kaikki mielivät, mutta turhaan. Mäkipään torpan muija ennusti, että: "vanhapiika siitä Valvastakin pian tulee, kun siinä sulhasia suotta kiusaa.
Täti, hampaaton, homehtunut vanhapiika, jolla oli kauneuspilkkuja kasvoissaan ja puuteroidut hiussykeröt, oli kuin ilmeinen kohteliaisuus itse, tarjosi ylhäiselle vieraalle suklaatia kauniista englantilaisesta porsliinikupista juotavaksi ja katosi sitten, ikäänkuin maa olisi hänet nielaissut. Oi, mikä suloisten, auringonpaisteisten perjantai-päivien sarja silloin alkoikaan!
Hän neiti Smarin oli tosin vain vanhapiika, mutta vanhapiika, joka ei rakasta kissoja, vaan ihmislapsia, joka on harrastanut kasvatusasiaa, uhrannut koko elämänsä sille, pitänyt hoidossaan kaupungissa koululaisia puolikymmentä vuotta, saavuttanut jo tällä lyhyellä ajalla maineen ja kaikkien luottamuksen ja tunnustuksen.
Eräs kristillinen vanhapiika, kuuluisa jumalinen, lisäsi: «Hän kuoli rakkaudesta maallisiin; hän oli helläsydäminen, melkein naisellinen, mutta mitä se auttoi häntä! Hänen olisi pitänyt olla kirkossa tänäpäivänä, niin ei paha henki olisi saanut häntä valtaansa«.
Päivän Sana
Muut Etsivät