Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. joulukuuta 2025
Hän juoksi erästä vaunua kohden, aikoen nousta siihen, kun kenraali Scheremetew käski hänen odottaa. Martta käänsi silmänsä kenraaliin päin, mutta samassa tuli sotamiesjoukko marssien ja heidän keskellä kulki kahleisin isketty mies. "Seisahtukaa!" huusi kenraali ja käski vangin astua likemmäksi. Vavisten totteli tämä.
Silloin Vitiges tunsi ilmanvedosta, että ovi oli avattu. Hän nosti hiukan päätään, mutta ei katsonut taakseen. "Vitiges kuningas Vitiges" Matasunta aloitti vihdoin "minä täällä olen, kuuletko?" Vitiges ei liikahtanutkaan. "Minä tulen pelastamaan sinua pakene! Vapauteen!" Vangin pää vaipui alemmaksi. "Puhu toki! Katso minuun!" Hän meni sisään.
Sotamiehet laskeutuivat vangin kanssa rappusia alas ja menivät pääporttia kohden. Pääportin suuresta ovenpuoliskosta avautui erikoinen ovi ja astuttuaan sen kynnyksen yli pihalle sotamiehet tulivat vangin kanssa muurien ulkopuolelle ja läksivät astumaan pitkin kaupunkia kulkien keskellä kivikatua.
Väistyen yltyvän melskeen alta, vetäysivät miehet hieman syrjään, täten osoittaen naisille, että jättivät vangin heidän käsiinsä, joka oli tavallista tällaisissa tilaisuuksissa, jolloin naiset herjauksilla ja haukkumasanoillaan kokivat saattaa uhria vihan vimmaan ja sitten yht'äkkiä jättivät hänet miesten käsiin sellaisessa mielentilassa, jossa oli vaikea tyyneydellä kestää ruumiin tuskia.
Teidän pitää kenraali Beauregardilta anoa, että hän lasketaan vapauteen, ja kenraali ei ole hylkäävä anomustanne. Mutta jo hän sen tekee? Sitte vastasi Crockston, ei ollen noista sanoista milläänkään tulemme käyttämään voimakkaita keinoja ja viemään vangin pois liittolaisten nenäin editse.
Mutta jo on aika palata vangin luo, jonka kohtalo kenties jo on alkanut lukijaamme huolettaa, ja siirrymme sentähden taas takaisin Vähäkyrön metsässä olevalle hiidenkiukaalle, jossa kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld niin odottamattaan huomasi olevansa vuorenkoloon suljettuna.
Kenraali mietti hetken aikaa; sen perästä käski hän viedä talonpojan Liuhtarin kylään vartioittavaksi, Kasakit veivät vangin paikalla pois. Vietäessään lausui hän: "Ei itku hädästä päästä, Parku pitkistä pahoista". Ajutantti käänsi sananlaskun kenraalille, joka sen jälkeen taas rupesi asematansa tarkastelemaan. Kaksi kasakkia tuli täydessä laukassa metsäkunnaalta.
Niinkuin julma susi lampaasen, niin, ne sanat kuultuansa, János-konstapeli tarttui naulaseppään, ja pitkä aika kului ennenkuin hänen mielensä sen verran asettui, että hän, kun taas oli vienyt vangin pieneen kammariin, sai liikutukseltaan sanat suustansa. Pienessä kammarissa nyt taas istui laiha, mustaverinen herra lihavan, verevän, herran sijassa.
Tarvitsetteko rahaa? Olisivatko ne teille joksikin hyödyksi linnassa? Rahaako lahjoakseni vankivartijan? Eikö mitä! Sekä se tulee kovin kalliiksi että on tuhmasti tehty. Jos niin sattuu, niin vankivartija pitää sekä rahat että vangin, ja siinä tekee hän oikein. Ei, minulla on muita paljoa parempia keinoja. Kuitenkin saatatte antaa muutamia dollareita. Täytyyhän toki saada juoda tarpeen aikana.
Ole vain rauhassa minun puolestani, ja muista anteeksi anoa Häneltä, joka pahat teot kostaa, mutta joka myöskin katuvaiselle anteeksi antaa.» Sen sanottuaan hän meni pois vangin tyköä, hyppäsi rattaille ja ajoi taas Eurajoen kartanoa kohti. Vanginkuljettaja ajoi myöskin pois, mutta heidän jälkiänsä jäi kansa kummastellen katselemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät