Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Ehtimiseen jalopeura nuoleskelee leveällä, terävällä kielellänsä onnettoman uhrinsa kasvoja, irvistelee ja näyttää sille valkoisia teräviä hampaitansa. Tällä aikaa onnettoman miehen sukulaiset kääntyvät urhoollisimpain kumppaneinsa puoleen, ja he hyökkäävätkin viritetyin pyssyin paikalle; peto katselee niihin, mutta ei liikahda paikaltaan.
Toiset naiset eivät enää tule minua tervehtimään ja kirkkoomme tulee yhä enemmän ja enemmän köyhää väkeä. Raha pysyy rahan luona. Jos seurakuntasi olisi hollantilainen, olen varma että aina saarnaisit heille, että heidän tulee rakastaa englantilaisia ja olla ystävällisiä neekereille. Jos se olisi kafferilainen, vaatisit heitä aina auttamaan valkoisia.
Kummalliselta Euroopalaiselle näyttävät myös eriväriset ihmiset, sillä täällä on paljoa enemmän mustia ja keltaisia kuin valkoisia ihmisiä. Laulavaiset Neekerit tarakoineen, kummallisesti tehdyt kantolavitsat, hevosaasien vetämät möhleät katolliset vaunut, kaikki tämä tekee vieraasen valtaavan vaikutuksen. Kaupunkin kahta sivua meren aallot huuhtelevat ja kahta vuoret saartavat.
He tuumivat vielä, kun toinen savuntupraus tuli vuoren toiselta puolelta ja katosi niinkuin edellinenkin. Tällä kertaa tiesivät jo punanahkaiset, mitä heidän piti ajatella. Löytyi leiri valkoisia järven rannalla ja metsästäjiä oli kiivennyt ylös vuoritasangolle. Mutta mitä ihmisiä olivat nämä valkoiset?
Alhaalla laaksossa leijuilee valkoisia sumuhaamuja matkustajan ympärillä, houkutellen häntä onnellisten neitsyeiden luokse. Rististä hän kuulee ikäänkuin valituksen muinaisista sankari-saduista, valituksen siitä, että voimalliset samoin kuin heikotkin uupuvat ja katoavat, mutta yksi asia häntä lohduttaa: jalous ja voima voi kadota, vaan se ei kokonaan häviä maailmasta.
Mutta kotimatkalla ei Teseus muistanutkaan nostaa valkoisia purjeita. Aigeus kun istuen niemen nenässä meren rannalla ikävällä odottelemassa laivan palaamista näki mustat purjeet, syöksyi toivottomuudessaan mereen, jota, kuten kerrotaan, ruvettiin hänestä sanomaan Aigeianmereksi.
Intomielisen rakkautensa hurmassa hän suuteli kaikkea, mitä ei voinut ottaa mukaansa: salin seinäverhojen suuria valkoisia lintuja, vanhoja soihtuja, kaikkia, mitä vain hänen eteensä sattui. Hän kulki huoneesta huoneeseen kuin mieletön, kyyneleiden valuessa hänen silmistään. Ja lopuksi meni hän ulos "sanomaan hyvästi" merelle. Syyskuu läheni loppuaan.
Rannalla oli eriskummallisia kiviä, muutamat mustia, toiset valkoisia ja toiset taas ikään kuin litin heittämistä varten tehtyjä.
Kun Ilse vei kirjeeni postiin, saatoin häntä sillalle asti. Kauniin rautakaaren alla virtaili kirkas vesi liristen niin hiljaa ja suloisesti kuin Dierkhofin takana oleva tuttu joki. Minä hiivin pensastoon siellä oli leppä- ja pajupensaita ja toisella puolella näkyi valkoisia koivutyviä.
Kas! silloin he juoksivat pitkin valkoisia tasankoja varhain aamulla iloisina ja onnellisina ja hyppelivät kotiin riemu-huudoilla. Niin ylipäänsä ei heidän elämänsä ollut huono.
Päivän Sana
Muut Etsivät