Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Vihdoin löysi Thea hänet pimeältä vinniltä... Sinne oli hän paennut piiloon, nähtyään sanantuojan ja kuultuaan, että voudilta tuli kirje, jonka sisällön hän kyllä arvasi... Ja hän istui nyt siellä pää syliin vaipuneena ja esiliina kasvoillaan.
No, mitä on tuo vaalea hattara tämän yläpuolella? Mikä kuvarikkaus siinäkin! Tuossa istuu nuori neitonen rukkinsa ääressä syviin mietteisin vaipuneena. Hänen silmänsä ovat alas painuneina, ne seuraavat taisteluun rientäviä uroita... Kuinka kirkas kyynel vierähti hänen rinnalleen, kuinka kirkas, monivärinen. Hänen takanaan seisoo synkän näköinen, parrakas mies.
Hän ei enää vähimmässäkään määrin toivonut voivansa pelastaa häntä kuolemasta ja eli itsekin ikäänkuin ulkopuolella elämää, kokonaan vaipuneena Kristukseen.
Lovisa oli koko ajan polvillaan vuoteen vieressä, pojan käsi omiensa välissä, milloin palavaan rukoukseen vaipuneena, milloin koko olennollaan seuraten jokaista, korisevaa hengenvetoa, jotka ikäänkuin synnyttivät kai'un hänen povessaan.
Siellä oli norsunluinen valtaistuin, jossa helmet, rubiinit ja jalokivet kimmelsivät ja sen juurella nukkui neljä orjatarta. Prinssi astui lähemmäksi nähdäksensä kuka valtaistuimella lepäsi. Ja kas! Uneen vaipuneena siinä lepäsi ihmeen ihana neito.
Ja tässä salaperäisessä havainnossa, joka saatti hänen sydämensä hehkumaan ja suonensa tykkimään, luuli hän jälleen kuulevansa heikon, juhlallisen uudistuksen tuosta suuresta lupauksesta... Hän makasi hiljaa, vaipuneena noihin unelmiin, jotka hyväilivät hänen kiihoittuneita, väsyneitä ajatuksiaan, kunnes hän säpsähti heikosta äänestä, mikä kuului kadulle johtavilta portailta.
Piikakamarissa paloi pieni lamppu; Katjusha istui yksin pöydän ääressä ajatuksiinsa vaipuneena, ja katseli eteensä. Nehljudof katsoi häntä kauan liikahtamatta, tahtoen tietää mitä Katjusha tekee, kun ei kukaan häntä näe.
Muun muassa kasvoi Hovilan salin ikkunalla kaksi ruusua, joita katseli Maria aatteisiin vaipuneena ja sanoi: Kaarlo, koska viedään nämät kukat Annan haudalle, sillä ilma on ehkä jo siksi lämmintä, että nämät rupeavat hyvin kukoistamaan? Ehkä huomeniltana? No niin huomeniltana; jos on näin kaunis, ihana ilma, niin sehän on sopiva aika.
Olin ajatuksiini vaipuneena hetken aikaa surumielin katsellut katoavaa onnelaani, kun äkkiä tunsin käden laskeuvan hartioilleni ja kuulin nimeäni mainittavan. Minä pyörähdin ympäri ja näin laivan kapteenin. "Kaikki hyvin, herra," lausuin; "mitä suvaitsette käskeä? Nyt olen valmis toimeeni, kun olen lumouspiirin ulkopuolella." "Hyvä on," vastasi hän. "Kyllä niissä toimeen tullaan.
Emmerich käveli hänen vieressään syvään miettimiseen vaipuneena ja mutisi hiljaa itsekseen: "Kummallinen maa ja kummalliset ihmiset!
Päivän Sana
Muut Etsivät