Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Tömisteli lunta jaloistansa kodin portaill' Anssi. Vastaan juoksi koira iloisesti haukahdellen. Ei nyt aikaa sua varten, Vahti! Pian voivat kirkkomiehet tulla eivätkö jo soikin kellot? Hoi, sa muori kulta, viikon eväät konttiin! Poies haihatus, ei aikaa tässä pitkiin selityksiin. Reppuun rieskaa! Tulipahan matka miehen eteen!
Naiset töytäsivät aittoihinsa tai muihin piilopaikkoihin, joten vierasta vastaan ottamaan jäi vain talon nuori isäntä. Kartanokoirakin, pystykorvainen Vahti, hämmästyi alussa vaunujen tulosta niin, ettei ollut sanaa suuhun tulevaa, vaikka se ei tavallisesti ollut ensimmäinen säikähtämään. "Hyvää päivää Matti!" lausui tulija reippaasti hypähtäen alas vaunuista ja löi kättä isännälle.
Vahti huusi kylässä tuntia, Roosa ei tiennyt, mikä aika nyt oli; hän näki ainoastaan kynttiläin jo melkein loppuun palaneen. Hänen piti mennä levolle miksi? hänellä ei ollut vähintäkään halua siihen. Huommennahan on taas päivä ja päivä, jona hän ei saakaan nähdä "häntä", joka, kuten hän nyt tunsi, oli hänestä kalliimpi kuin oma elämänsä; ja samoin ylihuommenna ja joka päivä!
Eikä hiiskaustakaan, ei muuta kuin hänen omain keuhkojensa valtava lietsonta ja vähitellen siinä kivelle istuutuen rauhoittui mies. Mutta panipa hän nyt paitansa napin kiinni, joka juoksun temmellyksessä oli auennut, asetti hattunsa oikealle kantilleen ja lähti mökkiä lähenemään. Pellolla hyökkäsi häntä vastaan Vahti ärhentelevällä haukunnalla ja pauhasi sitten hänen kintereillään aitoille asti.
Mutta Vahti pysyi aina samassa alamaisuudessa ja pelkästä hienotunteisuudesta ei ruvennut koskaan edes painimaankaan hänen kanssaan; hyppeli vain niinkuin pentu ympärillä ja hipaisi kielellään toisen suuta. Turhaan haettuaan Vahtia oli Virkku heti tullut takaisin samaa oikotietä myöten, ja sillä välin oli nyt kirkkoväki päässyt lähtemään.
Ihmetellen hän siinä katseli keväisen kuusimetsän kauneutta, niin heleän vihreältä ei se ennen hohtanut ja mikäpä siinä, että linnutkin tänään paljoa iloisemmasti visertelivät ne oikein kilpailivat toinen toisensa kanssa, ainakin se siltä kuului Liisun korviin. Mutta nytpä jo kajahti Metsässä koiran haukunta; varmaan se oli Vahti, joka jäniksiä ajoi takaa.
"Niin, Vahti", sanoi Katri, "nyt saat jäädä Patrikin luo, kunnes palajan". Patrik saattoi morsiantaan matkalle; hänestä erottuaan seisoi hän vielä Vahdin kanssa kauan siinä ja katsoi alakuloisena Katrin perään, kunnes häntä ei enää näkynyt. Sitten menivät he kotiinsa, Patrik kovin suruissaan.
Mutta paitsi kuningasta ja hänen upseerejansa päästi vahti sisään ainoastaan moniaita tunnettuja henkilöitä, ja niiden joukossa oli Paul, joka veti muassaan Leon.
Vahti oli jäävinään veriseksi ja alastomaksi. Toisen kerran hän oli syöpyvinään suoraan Vahdin sisään, repivinään kaikki, kaikki tyyni palasiksi. Kunnes aina heräsi hirveään mielenkuohuun ja täytyi muuttaa asentoa.
Alas kavaltaja! huusi Löfving kaukaa. Hirteen hänet! vaativat sotamiehet. Hän aikoo myydä ja kavaltaa meitä. Hirtettävä hän on! Ja samassa juoksi kaksi miestä tikapuille. Vahti tahtoi estää heitä, sillä lahonnut katto saattoi luhistua, mutta uhaten: tahdotko pelastaa hänet? työnsivät he hänet pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät