United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kun mä lensin pieni lintu Talvipakkasta pakohon, Korpin ma kotihin heitin, Variksen talon vahiksi, Kun kohta kotihin käännyin, Tianen mull' tieot hankki, Piipitti pahat pakinat, Kuink' oli kotiasiat Kaikki korpin kohtaloina. Liekkö totta vai valetta Tiasen nuo tieot kaikki?
Mutta, tuota, kuinka olette täällä ... ja tällä tavoin ulkona kadulla? SELMA. Me vietämme täällä kaupungin äärimmäisessä reunassa sellaista maalaiselämää. Tulin tähän lukemaan erästä kirjaa, niinkauan kuin hämärältä voi. RAHIKKA. Vai on teidänkin varanne niin vähiksi käyneet. Täällä asutte! RAHIKKA. Saanko käydä tähän istumaan? SELMA. Käykää vaan.
Elä järky, vaan ole voimallisin hartia- ja paksuin peltoprofeetoista, ja jätä siis viisauden työt niille, jotka synnissään päähänsä ylpiästi uskaltavat, mutta jotka vähiksi löydetään siellä, kussa viisaus vähäksi ilmoitetaan, hartiat punnitaan ja taivaan portit voimalla ja pauhinalla avataan.
Pentti sitä kuului kaupittelevan, kuului sanovan rehujaan vähiksi eikä navetassakaan kuulunut olevan tilaa. Kuului kertovan miehille, että hänellä ei ollut halua kauppaan, rupesi vain hintaa kohottamaan, mutta niinpä loivatkin hänelle. Voi, Onnenkukka, minun sormijuottoni! huudahti Auno. Ihan huomenaamuna, kun silmäni aukeavat, lähden kysymään myyvätkö todellakin ja millä hinnalla.
Vielä hommasi Sussu kaikenlaista lapsen kanssa, sillä hän oli äidiltänsä perinyt lapsimuorin ammatin, eikä toiset naiset siitä ymmärtäneet mitään; he olivat vain tulleet Sussulle avuksi. Siinä puuhatessaan huomasi Sussu riepujen käyvän vähiksi ja päätti lähteä kotoansa lisää hakemaan.
Siuruan joen Lappakoskeen kuulutaan saha perustettavan ja yhtiö kuuluu tekevän oman rautatien tänne Lepokiven pysäkille ja sitä tietä hyrryttelee puutavaransa maailman ääriin. Kummia kuuluu, kun kokonaisia kyliä yhtiöille... Outoa on kuullakin... Etkö sinä rupea meille rengiksi, vähiksi tahtovat miehet käydä?
Myöskään tohtori Martin Lutheruksen ansioita ei tässä viimemainitussa suhteessa suinkaan ollut vähiksi arvattava. Jaana lepäsi jälleen lapsuutensa karsta-kiiluvan orren alla. Mutta hänen ajatuksensa liitelivät ja laatelivat eikä uni hänen silmiään ummistanut. Liian paljon oli mummo pienenä häntä kurittanut, että hän olisi tätä voinut juuri millään rakkaudella ajatella.