United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tulkaa sisälle», sanoi akka. »Onpa minulla täällä risuja, tehdään valkea, että saatte vaatteitanne kuivata. Minä annan vaatetta, mitä täältä löytyy.» Sitte hän laittoi heille maitokeitosta, haki kylästä olkia vuoteeksi ja käski heidän mennä lepäämään. »Olkaa täällä vain huomennakin vielä», sanoi akka. »Tuo kaunis poika, joka näkyy olevan hyvin väsyksissä, tarvitsee kyllä levähtää yhden päivän.
Ooh, miten väsyksissä olen! Niin, siltä näyttää. Eihän sitä muuten koskaan väsyisi tekemään hyvää noille pienille raukoille, joita vihataan ja hätyytetään niin ankarasti. Vaan se niin kovin kuluttaa voimia. Ehkä haluatte istua ja vähän levätä? Sillä koko yön olen ollut toimessa. Vai niin, onko ? Sinne oli minua niin totisesti kutsuttu. He kyllä vaikeroivat kovasti sitä.
He tavallisesti myöskin nyt, kuten Jesuksen aikana, seisovat etäämpänä ja rukoilevat käheällä, läpitunkevalla äänellään almuja ohikulkevilta, näytellen hirveästi typistyneitä jäseniään ja huutaen "lepro." Minä en heitä vielä nähnyt täällä, sillä kuumuudesta väsyksissä jäin minä kylään levähtämään.
Hän sanoi olevansa väsyksissä ja menevänsä nukkumaan. Valoa oli hänellä kumminkin nähty vielä kello 2:n aikana yöllä. Vanha kyökkipiika oli vielä sanonut, lopetellessaan päivän tiskiä, uudelle maalaistytölle: Tuo meidän herra se on aina yksin, aina yksin. Mikähän senkin elämä oikeastaan lienee!
Nyt meidän täytyy kiiruhtaa, että joutuisimme kestikievariin ennen sadetta. Sieltä otamme kyytihevosen, sillä minä olen säästänyt rahani niin, että nyt loppupuolella tietä, kun olemme väsyksissä, saamme kyydillä kulkea edes muutaman penikuorman.
Tarpeen se olikin, sillä aamulla jo kello neljältä oli riihelle menty, vilja suuruksiin päästessä sitomista irti puitu, sitte suuruksen jälkeen riihi uudelleen ahdettu; iltapuolella päivää vielä käytiin niityn laidassa tuleentunutta kauraa katkomassa ja kasaamassa, että sietikin jo väsyksissä olla.
"Ja onhan Maija-muori ollut koko päivän apunani." "Eikö Paloniemestä ole mitään kuulunut?" kysyi isäntä taas ja istahti tuolille, melkein kuin olisi hyvin väsyksissä. "Tuli sieltä sana, että ne lähettävät piika Ulriikan avukseni, mutta minä käskin sanoa terveiset, etten tarvitse..."
»Voi, Jakob, etkö luule minunkin saattavan joskus olla väsyksissä»; hän kääntyi poispäin ja alkoi ottaa lautasia pöydästä; »minä kävelen tässä päivät päästään samoja jälkiä, hyssytän ja kannan ja laulan.» »Jopa nyt jotakin! Tuommoista en olisi odottanut, eikä siihen juuri kannattaisi vastata.
Hän oli jotensakin kaunis, mutta kasvoissaan oli kummallisen sekava kuvaus. "'Lapsi kultani', sanoi hän painaen nenäliinansa kuivia silmiä vastaan, 'tahdon koettaa olla sinulle äitisi sijassa. "'En ensinkään muista äitiäni', vastasin jurosti. Hän katsoi hämmästyneenä minuun, syleili minua kuitenkin ja tahtoi viedä minut sisään. "'Kiitoksia täti, menisin mieluummin maata, olen väsyksissä.
Tavallisimmasti olin vaan väsyksissä ja haluton kaikkeen. Lapset olivat minun mielestäni vaan kiusankappaleita. Usein en pitänyt heitä puupalikoita parempina. Mutta kun minusta oli se maine, että olin hyvä opettaja, olin minä lapsia kohtaan hyvä vaan sen maineeni vuoksi.