United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onhan kuningas viisaampi kuin kaikki hänen ajutanttinsa yhteensä. Huttunen. Vai niin hän sanoi! Jumala häntä siunatkoon, antakoon hänelle pitkän ijän! Oikein minun tekisi mieleni laulamaan yksi virren värssy. Susi. Jätetään nyt se! Juvakka. Ei sovi viinapullon ääressä jumalista laulaa. Huttunen. Jumalan viljaa se viinakin on. Roponen. Parempi minustakin on jättää se. Kipuna. Niin, niin! Roponen.
Yksikin värssy on siinä tämmöinen ja sillä värssyllä se alkaa koko laulu: Sitten minä ajattelin vielä muitakin värssyjä, kuinka ne siellä metsässä onnellisesti elelivät, vaikka »puutekin joskus puristi», kuinka talo kuitenkin suurenemistaan suureni, kun ne yhdessä työtä tekivät ja vaivaa näkivät. Mutta ne värssyt jäivät kesken. Ihan kokonaista runoa en minä olekaan juuri milloinkaan tehnyt.
Toiset miehet eivät myöntäneet eikä vastustaneet, olivat vain ääneti; toisillensa siinä salavihkaa vähän naurahtivat. Hemmo kurkisti pöydän orrelle ja virkkoi: Eiköhän oteta ja veisata joku pieni virren värssy. Hae sinä, Jahvi, kirjavasu. En minä tiedä, missä lienee, sanoi Jahvi. No mene sinä Hermanni. En minä ... menköön Ima. Imapa se nöyrin lienee, sanoi poikain äiti, paraskin junkkari!
Kolmannessa värssyssä lausuu laulaja pyhästi päättäneensä tahtovansa ottaa vastaan armon ja hyljätä synnin. Neljäs värssy osoittaa, kuinka entinen syntinen nyt on jumalallisen pyhyyden päivänvalossa. Aatteen kulku on yhtä yksinkertainen kuin kauniskin.
Ja Ville jatkoi toimessaan lukemistaan, lausueli oikein suun täydeltä. Lapset kuuntelivat henkeään vetämättä ja äitikin seurasi lukua hymyhuulin. Kallella päin katseli Vimpari lukijaa, niinkuin harras sanankuulija hyväsanaista pappia. Tuo ensimmäinen värssy kuitenkin valtasi hänen ajatuksensa kokonaan.
Kutsumatta kokoontui väki tupaan hartaushetkeä pitämään. Isäni istui virsikirja suurissa, karkeissa käsissään, jotka hän oli pannut ristiin pöydälle molempien kynttiläin väliin. Hän luki ensiksi rukouksen ja lauloi sitte virren, värssy värssyltä, ja ne meistä, jotka osasivat säveleen, yhtyivät vähitellen loppukertoon.
VIRVELI. Voisinhan minä senkin tehdä teidän mieliksenne, jos vaan muistaisin jotain niistä muija-vainaajani virren värssyistä. Kuinka se yksi olikaan? Kun kirottu kivun kipinä... KAISA. "Kirottuin kivuist' kipinänk'..." VIRVELI. Kas pernaletta, kun teillä on hyvä muisto. Niin se olikin. Se on ainoa virren värssy, jota oikeen hartaudella olen veisannut.