Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Ja nuorukainen näki kuinka silmäin ilme muuttui, ensin niin äärettömän helläksi, sitte kuin rukoilevaksi ja sitte niinkuin se olisi irtautunut maasta ja katsellut kaukaista, pyhää ilmestystä. Hän ei olisi uskaltanut jäsentäkään hievauttaa, vaikka tyttö olisi seisonut niin koko päivän. Sitte ne silmät värähtivät ja ummistuivat tyttö irrotti huulensa.
Kun tuvan asukkaat näkivät Mikon, niin kumpaisenkin kasvot värähtivät ja ukko heti sanomat kysyttyään virkkoi: Vieraat taitavat olla tämän talon tulevat isäntä ja emäntä. Kyllä me olemme, sanoi Mikko ujosti. Sen kuultuaan akka toihautti päätään ja sanoi: Jälestäkö ne tavarat tulevat? Eihän teidän matkassanne ole muita tulijoita.
Hän kulki muutamia askeleita; mutta hänen polvensa värähtivät kummasti, kun hän ajatteli, että ehkä muutaman hetken päästä hän jo näkisi poikansa. Ukko ei mennyt edemmäksi, vaan istui tien vieressä olevalle kivelle.
»Voi Jumala», huudahti nuorukainen tarttuen hänen molempiin käsiinsä, »kuinka vaikea minun on sinusta erota!» »Ja minun vielä vaikeampi», sai tyttö vaivoin sanotuksi. »Voinko minä ikänä saada sinua mielestäni, sinua ja tätä iltaa?» Tytön silmät värähtivät, hän painoi kiireisesti päänsä alas.
Tyttö tunsi veren tyrehtyvän suonissaan, katse vaipui eikä enää noussut kaksi suurta kyynelhelmeä väreili silmäripsissä. »Mitä ?» sanoi nuorukainen säpsähtäen ja kohosi toisen kyynärpäänsä varaan. »Mikä sinun nyt tuli, minun Tummani?» Hän puristi tyttöä lämpimästi kädestä: »Miksi alaspäin katsot?» Kyynelhelmet värähtivät ja putosivat raskaasti vuoteelle.
Mutta rikos on kamala: Isiksen pappi, virkapuvussaan ja vanhimman temppelimme edessä murhattuna!» Nämä sanat saivat joukon enemmän kuin tähän asti huomaamaan, mikä inhottava pyhyyden häväistys oli tapahtunut. Seisoskelijat värähtivät hurskaasta kauhusta. »Ei ihme, että maa vapisee», muuan uskalsi, »kun se saa kantaa kamarallaan tuollaista konnaa!» »Vankityrmään pois!» kaikki huusivat.
Hannan kasvot värähtivät, se kysymys kävi läpi ruumiin kuin olisi kylmällä vedellä valanut, eikä hän voinut käsittää mistä tuo pönäkkyys ja ivallisuus oli Jukessa kotoisin. Mitä se merkitsi, sitä jäi mielessään punnitsemaan eikä tahtonut vastata mitään Juken kysymykseen. Mutta Manti kun näki, ettei äiti siihen mitään vastannut, kääntyi Juken puoleen ja tutkivasti kysyi: »Mikä tukkipatruuni?»
Hetkisen värähtivät Elsan kasvot. Sitten vastasi hän tyynesti: »Kukapa ei sitä olisi, mikä kerran, mikä kymmenen!» »Kerro, Elsa rakas!» »Voinhan kertoa, mutta lyhyeen se loppuu. Ihmiset ovat niin erilaiset. Useimmat heistä näkyvät vaihtavan tunteita niinkuin takkia, ja yhtä todellisia ovat heistä heidän tunteensa kuitenkin.
Kun hän astui tablinumiin, kuuli hän peristylen pylväistöstä äänen, joka sävelsointuisuudestaan huolimatta kaikui hänen korvissaan epämiellyttävältä. Se oli nuoren, kauniin Glaukuksen ääni ja ensi kertaa värähtivät egyptiläisen rinnassa vaistomaisen mustasukkaisuuden ailut. Astuessaan peristyleen hän huomasi Glaukuksen istuvan Ionen vieressä.
Merimiehen rohkeat silmät kostuivat, kiinteät lihakset auringon polttamissa kasvoissa värähtivät. "Semmoinen olet, jommoiseksi olen sinut ajatellut, Johanna!" Mutta rauhallisena, tyynenä kävi perhoispariskunta kaivattua vierasta vastaan ja vei Simon eteen. "Meillä on nyt kaksi lasta." "Ja yhtä rakkaita ovat molemmat." Merimies laski aarteensa Simon syliin.
Päivän Sana
Muut Etsivät