Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Semmoisia sikoja olette, että tulette pyhälle paikalle tuollaisina. Verkallensa Pekka pyrki ulos uteliaan ihmisjoukon häntä katsellessa. Kirkon porstuassa tuli häntä vastaan Lieju-Lassi, joka oli yhden kylän miehiä. No, rippikirjoituksestako sinäkin tulet? kysyi Lassi kummastellen. Sitä vartenhan sinne menin, vaan kuules velikulta, kun ulos ajoivat, kertoi Pekka. Miksikä ulos? kysyi Lassi.
Turkkilaisen tavalla haaveksivaisiin vaatteihin puetettu kaunis poika kulki horjuvin askelein kokoontuneen uteliaan väen edessä, pitäen kädessä lautasta, johon hän kokosi pienet lahjat, joita katselijat hyväntekeväisyydestä tahtoivat antaa. Poika lienee ollut kuusivuotinen ja hänellä oli sangen kauniit, melkein tummanruskeat kasvot, kuten mustalaisilla useasti on.
Avioliitto, se pyhä laitos, josta hän juuri luki, mitä oli se muuta kuin juuri pyhyyden saastuttamista sillä pyhyys, se ei hänen mielestään ollut tuo ulkonainen, kirkollinen toimitus, vaan sisällinen liitto kahden toisiaan rakastavan olennon kesken. Ja nämä hienoimmat, puhtaimmat tunteet kainostelematta asetetaan välinpitämättömän ja uteliaan ihmisjoukon katseltavaksi!
Jos katsoinkin rikkoneeni jotakin elämän-arvoa vastaan, oli minulla aina mahdollisuus kohottaa sen sijalle toinen kahta korkeampi, jonka valossa tekoni oli täysin hyväksyttävä ja joka suorastaan vaati minua niin menettelemään. Tälle yhdelle ei vaan löytynyt mitään. Se oli synti kaikkia elämän-arvoja vastaan. Siis rakkaus? kuulen jälleen uteliaan kysymyksen ilmassa soinnahtavan.
Wakawana ja arwokkaan näköisenä kuljeskeli hän uteliaan wäkijoukon keskellä, itsekseen hyräillen sanatonta, mutta nuotillista hyräilyä, molemmat kädet seljän takana.
»Hirsipuu siis arvattavasti taitaa tulla minulle surmaksi?» virkkoi kreivi Menteith. »Olisinpa sentään suonut saavani nuoraa välttää, jos ei muun, niin kumminkin kreivinarvoni tähden.» Hän lausui sen ylenkatseellisesti, mutta kuitenkin uteliaan näköisenä, ikäänkuin haluaisi saada vastauksen.
Päivänvalo ei ollut paistanut vuosikausiin tähän huoneeseen, ellei jonkun uteliaan säteen ollut onnistunut salaa hiipiä sulettujen ikkunaluukkujen välitse sisään. Toinen sisäänastuvista miehistä pani tulen katosta riippuvaan lamppuun. Sen valo vipisi Draken ja Vanloon kasvoilla.
Vaikeapa olisi Qventin'iä pariakymmentä vuotta vanhemman miehen sanoa, miksi juuri tuo paikka veti enemmän nuorukaisen huomiota puoleensa kuin sievä puutarha tai silkkiäispuut sillä paha kyllä, silmät, jotka ovat maailmata nähneet neljäkymmentä tai ehkä vielä useampiakin vuosia, katselevat aivan kylmäkiskoisesti tuommoista pientä torninikkunaa, vaikka se olisikin raollaan päästääkseen raitista ilmaa sisään, ja uutimet puoleksi eteenvedetyt estääkseen päivänpaisteen tai kenties uteliaan silmän tunkeutumasta sisään vaikkapa ikkunan pielessä riippuisi harppukin, puoleksi kevyen vihriäisen silkkihunnun peitossa.
Kaikki nämä toiveet olivat mylady'lle suloisia ajatuksia; näiden tuudittelemana nukkuikin hän pian. Hänet herätti lempeä ääni, joka kuului hänen vuoteensa ääressä. Hän avasi silmänsä ja näki johtajattaren sekä erään nuoren, vaaleatukkaisen, hienohipiöisen naisen, joka katseli häntä hyväntahtoisen ja samalla uteliaan näköisenä. Nuoren naisen kasvot olivat mylady'lle aivan tuntemattomat.
Tällä välin oli morsian päässyt itseään näyttelemästä ja jätti väsyneenä tuon huoneen, jossa hänen täytyi vanhan kummallisen tavan mukaan, jota Ruotsissa vielä käytetään, seisoa uteliaan kansan tarkastettavana. "Ei häntä kauniiksi kehuttu", sanoi Julia minulle surkealla äänellä, "eikä se kummakaan ollut, sillä hän oli synkkä kuin syksyinen taivas!"
Päivän Sana
Muut Etsivät