Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Onhan Feliks terve, väkevä ja iloinen kuin kala ja silmäteränämme häntä suojelemme, minä, sinä, vanha Ursula ja muut palvelijat. Mitä hänelle voisi tapahtua? Hulluutta, vanha Stein! Luovu sellaisista turhista huolista. Ja lankeeminen tänään? kysäsi uppiniskainen huoneenhaltia. Ken oli siihen syypää? Kreivi Albin! Ei se ollut mikään sattumus, sanon minä!
Minä olin täti Ursulan luona, joka asuu Yrjönkadulla lähellä kirkkoa ja koulua. Minä olin katsellut poikien kööriä, kun he laulaen kulkivat ovesta oveen pitkin katua. Ei kukaan ollut antanut heille mitään: he näyttivät nuloilta ja nälkäisiltä. Lopulta he seisahtuivat sen akkunan alle, jossa täti Ursula ja minä istuimme hänen pienen poikansa kanssa. Tuossa oli taas tuo heleä, korkea, kaikkuva ääni.
Mitä minä voin tehdä?" "Tietääkö täti Ursula tämän?" hän kysyi kiivaanpuolisesti. "Ei, äiti ei salli, että minä kerron sitä kenellekään. Hän luulee, että he moittisivat isäämme; ja vasta on viikko kulunut siitä, kuin isä kertoi hänelle, että hän oli keksinyt uuden tavan sulattaa lyijyä, jonka kautta voi muuttaa sitä kokonaan hopeaksi.
Taikka minä ajattelen, kuinka hän varhain aamulla seisoo linnan muurien luona ja katselee Eisenachin torneja ja kaukaisia kattoja, samalla kuin suuren luostarin kello kumisten ilmoittaa hänelle, mitä kello on; ja hänen mieleensä muistuu se vireä elämä, joka alkaa kaduilla, jossa hän kerta kerjäsi leipää täti Ursula Cottan ovella.
Teidän armeliaisuutenne se ei suinkaan ole, koska ei kukaan liene armeliaampi kuin täti Ursula eikä hän ole mikään pyhimys; eikä se liene teidän vaivanne, teidän kärsivällisyytenne, teidän rakkautenne tahi teidän itsekieltämisenne muitten hyväksi, sillä äitimme on teidän kaltaisenne kaikissa näissä eikä hän ole mikään pyhimys.
Oli niinkuin olisin kuunnellut satuja pimeiltä aikakausilta vuosisatoja sitten, kun kuulin täti Elsan kertovan lapsuudestaan Eisenachissa, jolloin T:ri Luther vielä oli poika ja lauloi leivän tähden hyvän sukulaisemme Ursula Cottan ovella jolloin monilukuisten, korkeamuuristen luostarein munkit ja nunnat juhlallisesti astuivat katuja mustissa kaavuissaan; ja täti Elsa vapisi, kun ajatteli taivasta, koska se ehkä oli niinkuin luostarin puutarha, ja kaikki taivaan pyhimykset niinkuin täti Agnes.
Kallis täti Ursula, minä soisin, että hän olisi saanut elää tähän saakka ja nähdä sen runsaan sadon, jonka hyvä teko toisinaan tuottaa.
Eräs nuori mies kävi tänä iltana täti Ursula Cottan luona ja kertoi meille kummallisia seikkoja Annabergin tapahtumista. T:ri Tetzel on ollut siellä kaksi vuotta ja myynyt paavillisia anekirjoja kansalle; ja taannoin on hän, katsoen Saksan kansan suureen jumalisuuteen, niinkuin hän sanon, alentanut niitten hinnan.
Vieläpä toinenkin poika, joka ei elänyt kuin muutamia viikkoja; ja sitten nykyinen sylilapsi, Thekla, joka on kaikkien meidän kukkanamme ja lemmikkinämme. Tässä on melkein kaikki, jotka minä tunnen hyvin; lisäksi sentään Martin Luther, vuorimiehen poika, jolle täti Ursula Cotta on ollut niin hyvä. Hän on kallis meille kaikille, niinkuin hän olisi omaa perhettämme.
Minä toivon, että Jumala teki toisen ihmetyön, kun maakreivi meni pois, ja muutti ruusut jälleen leiväksi. Minä arvaan, että hän teki niin, koska nälkääntynyt väki näyttää niin tyytyväiseltä. Mutta äidin-äitimme ei tiedä siitä. Ainoastaan tässä asiassa täti Ursula ei olisi, minun luullakseni, tehnyt niinkuin maakreivinna.
Päivän Sana
Muut Etsivät