Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Sieltä kuului muiden kovaäänistä puhetta. Joukko vanhempia upseeria joi vallan lähellä heitä keisarinna Elisabetin sisarenpojan, Peter Ulrikin maljaa ja kohottivat sitten lasinsa juodaksensa Venäjän menestykseksi.
"Vanha eli nuori aateli", virkkoi Kaarle XII, "se ei vaikuta mitään asiassa. Meillä on useita rykmentin upseeria, jotka eivät ole aatelissukua alunkaan ja ovat kuitenkin kunnon miehiä! Kun vaan on kunniallinen ja rehellinen ihminen, niin on aivan yhden tekevä oliko aatelismies eli ei."
Upseeri seisoi yhtä jäykkänä, hänen kasvonjuonteensa eivät tulleet leppeämmiksi. Hetkisen vaitiolon jälkeen lausui hän taas: "Onko hän asunut kauvan näillä seuduin?" Françoise teki myöntävän liikkeen. "Siinä tapauksessa tuntee hän kai hyvästi ympärillä olevat metsät?" Nyt Françoise puhui: "Kyllä hän tuntee", sanoi hän, katsellen kummastellen upseeria.
Sama olkapäiden kohautus oli vallesmannin vastaus, ja hän meni kohtaamaan tuntematonta, vierasta, sinipunervatakkista upseeria, jolle se eteisessä oleva santarmi oli avannut salin oven. Upseeri sekä vielä kaksi tuntematonta sivilipukuista miestä menivät maanviljelysneuvoksen työhuoneeseen. Vallesmanni osotti heille tietä. Silloin rouva juoksee telefonille ruokasaliin. Hän soittaa. Ei vastausta.
Upseeria näytti tuo tyyni puhe ensin närkästyttävän, sitten myöntyi hän ukon lyhyiin, järkähtämättömiin sanoihin. Mutta kun ukko meni, huusi upseeri hänet takaisin ja kysyi: "Mikä on tuon metsän nimi, tuolla vastapäätä?" "Sauvalin metsä." "Kuinka suuri on sen pinta-ala?" Mylläri katsoi häneen kysyvästi. "En tiedä", vastasi hän. Sitten hän läksi.
Arvelematta seurasin edellisiä syrjätielle, sillä mieleeni välähti, että he koettavat tämän kautta kiertää takaisin kuorman luo, sillä aikaa kuin toiset kaksi ahdistaisivat minua tuonnempana maantiellä. Kun olin jo niin lähellä upseeria, että miekkani kärki saattoi ulottua hänen hevosensa lautasille, kääntyi hän äkkiä taakseen ja ojensi karpiininsa hevoseni otsaa kohti.
Lukemattomia ihmisiä, työmiehiä, merimiehiä, koneseppiä, upseeria, käsityöläisiä ja uteliaita katsojia tungeksi huoleti ristin rastin, toisia kannella, toisia koneiden vaiheilla, toisia portaissa juosten, toisia taklingissa kiipeillen, mutta kaikki huiskin haiskin, niin että on mahdotonta sitä selittää.
Pienelle tasangolle, joka ulottui kenraalin asunnosta rantaan, ja jota kuitenkin siellä täällä pienet pensastot katkasivat kuitenkaan estämättä vapaata näköalaa järvelle päin, kokoontui pienessä ajassa upseeria ja sotamiehiä sikinsokin, ja kaikki katselivat mitä tarkimmasti tapausta järvellä. Tämä siellä tapahtui!
Hän astui radalle, sai ottaa vastaan tervehdyksiä joka taholta, ja tämä ylhäinen pikku ukko, eräissä suhteissa m:lle Dorinnen kaksoiskuva, asettui paikallensa parvekkeen kunnialooshiin. Neljä viisi upseeria astui nyt siihen looshiin, jossa ruhtinatar istui, heidän joukossaan Petrov, joka muuten oli hyvin kiihtyneellä ja hermostuneella mielellä.
Minä en vastustanut, Saveljitsh noudatti esimerkkiäni, ja niinpä läksivät vartijat juhlallisesti kuljettamaan meitä. Kaivoksen yli päästyämme tulimme kylään. Kaikissa tuvissa paloi valkea. Huutoa ja melua kuului kaikkialta. Kadulla oli paljo kansaa; mutta pimeässä ei meitä kukaan huomannut eikä tuntenut minussa Orenburgilaista upseeria. Meidät vietiin tien risteyksissä olevaan taloon.
Päivän Sana
Muut Etsivät