Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Hänen äitinsä oli langennut vaimo, hänen johtajansa ja kasvattajansa oli hänen äitinsä viettelijä, ja kaiken tämän romun keskellä seisoi ainoastaan hänen isänsä horjumatonna, suorana, ilman huojahtamatta; se isä, jota hän oli epäillyt ja kartellut häntä. Sielläp' oli viimeinkin suuruus, ja tuossa suuruudessa varmaan asui joku jumaluus. Täm' oli hirvittävä herääminen unelmasta.
Ehkä oli joku läsnäolleista niin vilkkaasti eläytynyt ammoin menneiden aikojen tapoihin, että hän kuvitteli kantotuolin odottavan häntä käytävän suulla; mutta siitä unelmasta herätti hänet epäilemättä ankara sade ynnä ohiajavien raitio- ja omnibusvaunujen kolina. Ainoastaan ylhäiset, jotka heti tuntevat omat valjakkonsa, voivat jatkaa suloista unelmaansa monarkkisen hallituksen ajoilta.
Haluttomuus kaikkiin, paitsi kalvavaan suruuni, oli se yö, joka peitti harjaantumattoman sydämeni. Sallikaat minun katsoa ylös siitä niinkuin, kiitos Jumalan! viimein tein ja sen pitkästä, kolkosta, kurjasta unelmasta koittavan valon puoleen. Monta kuukautta matkustin, tämä yhä pimenevä pilvi väikkyen mieleni ylitse.
Hänestä tuntui kuin olisi hän herännyt hirmuisesta unelmasta, jota hän ei enää voinut muistossaan elvyttää; mutta kuta enemmän unesta selkesi, sitä vakaammin käsitti hän, että tuo hirmuinen tapaus oli todenperäinen ja hänen sydämensä salasi kauheaa rikosta, josta ei mikään maailmassa voinut häntä vapauttaa. Hiljaisessa tuvassa suuri seinäkello ei enää raksuttanut.
Sitten hän muutti asentoa ja koetti saada kiinni keskeytyneestä unelmasta; mutta pyörien lakkaamaton kolina soi yhä hänen korvissaan, uuvutti hänen aivonsa, ja hän sulki uudelleen silmänsä tuntien sielunsa yhtä runnelluksi kuin ruumiinsakin. Vihdoin pysähdyttiin. Miehiä ja naisia ilmestyi lyhdyt käsissä vaunujen ovien eteen. Oli tultu perille.
Kun Henrik kauan aikaa tuon illan jälkeen oli herännyt äärettömän pitkästä unelmasta, äärettömän pitkästä onnesta, kun ulkonaiset seikat taas rupesivat vaikuttamaan häneen, niin menneistä ajoista palasi jotain, joka ei tahtonut pysyä kynnyksen toisella puolella.
"Tätä kaikkea " sanoi kreivi haikeudesta melkein tukahtuneella äänellä "tätä kaikkea ajattelitte, uneksitte te, Roosa ja kuitenkin kuitenkin " "Luopuako voin tästä unelmasta?" keskeytti Roosa lempeästi; "ei, en voinut. Mitä meillä on hengessämme, se on meidän omaamme senhän juuri äsken kuulin teidän suustanne.
Se oli kunniakas aika: minä luulin sen palanneen mutta minä herään tästä unelmasta niinkuin muistakin." "Meidän täytyy heittää uneksiminen, hyvä Jabaster meidän täytyy ryhtyä tekoihin. Jos minä jollakin tapaa antautuisin semmoisiin unelmiin, jotka usein ryöstivät minulta kultaiset hetket Hamadanissa taikka entisessä luolassamme, minä kuulisin jonakin aamuna Rumin sultanin ratistavan porteillani."
Hän taittoi sen muistoksi nuoruutensa rakkauden ja onnen unelmasta ja läksi raskain askelin ja murheisin mielin pois viimeisen kerran tästä saastutetusta kodista. Samana päivänä iltasella saapui Erik Horn Moskovaan. Hän oli, saatuaan Almin kirjeen, heti lähtenyt matkalle ja matkustanut yötä päivää ja kuitenkin joutui perille liian myöhään.
Päivän Sana
Muut Etsivät