United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä siellä ajatellaan gooteista?" "Niitä kunnioitetaan Teoderikin kansana." "Pelätäänkö niitä?" "Roomalaisilla ei ole mitään syytä pelätä niitä." "Rakastetaanko niitä?" Cethegus olisi mielellään vastannut: Roomalaisilla ei ole mitään syytä rakastaa niitä, mutta kuningas itse jatkoi: "Siis ei tyytymättömyyden jälkeäkään? Ei mitään levottomuuden syytä? Ei mitään erityistä ole huomattavissa?"
Mutta nyt hän, elähtyneenä kiivastumattomasta, vaan lujasta tyytymättömyyden tunteesta, nousi seisaalleen, ojensi kätensä munkkia kohti ja rupesi puhumaan hänelle katsannolla ja äänellä, millä olisivat kerubi-enkelille sopineet, joka surkuttelee ja myös, niin pallon kuin mahdollista, sanoissaan säästelee ihmis-parkaa, vaikka hänen on käskynä ankarasti moittia sen hairauksia.
Minä ymmärrän teidän tunnottanne ja ymmärrän myöskin häntä, no olkoon, olkoon, ei ruveta siitä puhumaan, keskeytti Mariette itsensä huomattuaan tyytymättömyyden toisen kasvoissa.
Läsnäolevaiset näyttivät täysin vakuutetuilta yllämainitusta ansioluettelosta ja tyhjensivät kahvikuppinsa miettivällä katsannolla. Rovastin muodossa ilmestyi kuitenki kohta joku tyytymättömyyden merkki ja hän lausui vihdoin, sytytettyään paperiliuskalla pitkäletkuisen piipun: "Hevonen on jalo eläin, vaan kilpa-ajot ovat paholaisen keksintöjä.
Oli yhtenä ainoana yönä vienyt kaiken elämisen, kaikki vuoden vaivannäöt. Eikä isännän kasvoissa näkynyt vähintäkään tyytymättömyyden, moitteen tai napinan ilmausta. Hän ei raivonnut, sadatellut, ei kohottanut kättään kiroten taivasta kohti. Ja Antero häpesi itseään.
Illalla samana päivänä, jonka tapahtumista edellisessä luvussa olemme kertoneet, ja ennenkuin Södermalmin kirkontornin kello vielä oli lyönyt kymmentä, istui sanotun asumuksen kamarissa muuan vanha mies, laiha ja kaljupäinen, vain muutamia harmahtavia suortuvia niskassa. Sitä happamuuden ja tyytymättömyyden sävyä, jonka usein huomaa vanhusten kasvoilla, ei tämän ikämiehen piirteissä ollut.
Malttakaas, mitä arvelisitte vänrikin paikasta minun miehistössäni ja omasta komppaniiasta sodan jälkeen? Ah, armollinen herra. Te otatte sen vastaan, eikö niin? Armollinen herra, vastasi d'Artagnan hämillänsä. Kuinka, kieltäydyttekö? huudahti kardinaali hämmästyneenä. Minä olen Hänen Majesteettinsa henkivartiostossa, armollinen herra, eikä minulla ole mitään tyytymättömyyden syytä.
Tämä epäilemättä on vertauskuva, jonka tarkotuksena on osottaa, miten suuri turva hallitsijoilla on kansan hyvässä tahdossa. Hyvä keino on antaa nurinan ja tyytymättömyyden häiritsemättä haihtua ilmaan, sillä silloin se ei pääse paisumaan liian röyhkeäksi tai kovakouraiseksi.
Hän siis ei joutanut sen enempää antautumaan mielialojensa ja tunteittensa valtaan; joskus vaan, kun Laurilta tuli kirje Helsingistä, hän sitä lukiessaan ei voinut olla huokaamatta. Kuitenkaan hän ei koskaan lausunut vanhemmilleen pienintäkään tyytymättömyyden sanaa.
Kova tyytymättömyyden ilme levisi hänen kasvoillensa nähdessänsä rouvansa kirjoittaneen. Hän astui Elisen luo ja lausui tylysti: «annoit meille huonon päivällisen tänään, Elise; mutta kun romaaninkirjoittaminen niin vie aikaasi, niin ei suinkaan ole kummallista että laiminlyöt perhevelvollisuutesi. Mutta niistä sinä varmaankin välität yhtä vähän kuin minun toivomusteni noudattamisesta.»