Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Kun juoksin siihen paikkaan, jossa lappoivat köyttä sisään, näin muutamia pyöriviä jäännöksiä vedessä, niinkuin vaan joku tynnyri olisi rikkountunut. Kauhu ilmestyi jokaisen kasvoissa. He vetivät hänet ihan jalkojeni juurelle taidotonna kuolleena.
Tynnyri on minusta parempi kuin tyhjä säkki.» Ja Huukperi sai enimmät äänet, eikä ole katumista ollutkaan. Pienessä kaupungissa oli pormestarin vaali. Oli niitä ehdolla jos jonkinlaisia, pieniä jos suuriakin miehiä. Mutta ei ollut kuin yksi ainoa pulloposkinen, pyöreävartaloinen, pehmeämuotoinen. »Sehän tuo jaksanee oikeutta istua, kun on, minkä päällä istuu», sanottiin, ja hän sai viran.
Se oli paksu kuin tynnyri, jaksoi tuskin liikuttaa jäykkiä, hajallaan olevia jalkojaan ja haukkui aivan kuin puiset koirat, joita lapsille lahjoitetaan leikkikaluina. Vihdoin valkeni lähtöpäivä. Jeanne oli nukkunut Julienin entisessä huoneessa, sillä hänen omasta huoneestaan oli kaikki huonekalut jo viety pois.
"Kuusi tynnyriä rukiita, viisikolmatta markkaa tynnyri tekee sata viisikymmentä, yhteensä kaksisataa kymmenen. Kahvia ja sokuria..." "Ei, hiljaa nyt." "Ei ei, viisas tyttö ajattelee vielä: mamma tarvitsee kahvia aamulla, kupillinen kymmenenpenniä, ja jälkeen puolenpäivän, kymmenenpenniä, ja pikku lisätippa, puolitoista kupillista, niukasti laskettu..." "Mutta mihin se menee?"
Uudellamaalla ruis heilimöi vasta heinäkuun lopulla, ja syyskuun alussa teki pakkanen lopun keskeneräisestä viljasta. Hätä eneni. Tynnyri rukiita maksoi 10 riksiä, joka oli suunnaton hinta! Herrasmiehet ja varakkaammat talonpojat alkoivat vähennellä palkkaväkeään puoleen entisestä määrästä, päästäkseen heitä elättämästä. Kuningas antoi jyväinvientikiellon, ja tilasi niitä ulkomaalta.
Hiljakseen hän lähti taloon, missi ruustinna jo palvelijoineen hääräsi vaaraimien keitännässä. Mutta kun ruustinna näki rovastin tulevan, niin toimitti, että sinä päivänä täytyisi vielä hakea kaksi saavillista vaaraimia, jotta saataisiin tynnyri täyteen, ja loput viedä kotiin mennessä.
Hän oli siis poissa, kun eräänä kauniina päivänä iltapuolella vanhat berliniläis-vaunut, paksut ja pulsukkaat kuni tynnyri kahden hikisen hevosen vetäminä, verkalleen tulivat pihaan. Vaunut pysähtyivät oven eteen, ja keski-ikäinen mies astui niistä, kysellen vanhaa kreiviä.
Mutta usein olivat eukon helmukset kotiin tullessa niin jäässä, että ne seisoivat lattialla, kuin tyhjä tynnyri, kun hän ne päältänsä pois riisui. Koko talvet läpeensä oli hänellä linnun katokset, jänis langat, kanavihit ja kalanpyydykset voimassa. Viimeiseltä piti hän kalamatkoillaan piikatyttöstä kumppalinaan. Oli eräänä kertana oikeen pohjolan mallipakkanen.
»Te niin, hiisi vie, kyllä minä jo tunnen teidän tapanne 'puhaltaa kiekolle'», sanoi Kristian niin pian kun hän käsitti tämän puheenparren, jonka ylhäiset kumipäät olivat mekanikoilta lainanneet. »Teiltä puuttuu kärsivällisyyttä!... Teille pitää olla avonaiset paikat... 'Suuren 16:n' sohva... Tynnyri, nuori oksa ja sitten harpatkaamme, hahahaa!
Tynnyri, josta toinen pohja on poissa. Pienet paarit. Tukkilaisia valmistamassa näreitä. Laulavat: Onpa se rakkaus sukkela tauti, riivaa se meitä, riivaa se teitä, varkahan tavalla se vaanii ja lyö, olkohon päivä tai olkohon yö. Nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä se rakkaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät