Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. joulukuuta 2025
Aurinko paistoi vielä heidän tullessaan tuvan eteen, sillä kesällä pohjoisessa katselee aurinko ympärillensä, johon ei sillä ole talvella aikaa. Ovella seisoi Sakarin muori ja Antti ja kaikki, sillä siellä oli jommoinen joukko lapsia, jotka elivät tuon matalan katon alla. "Jumalan olkoon kiitos ja ylistys", sanoi Anna ottaessaan mummoa syliinsä, "kun vielä kerran näin Joutsenveden!
Johannes ei ollut kaupungin lapsia; hän oli tuonut muassaan kaupunkiin korven tavat, rehellisyyden, joka ei tiedä mitään pelätä, joka luulee kauniin, kalliin nuken ja suuren herkullisen nisuleivän säilyvän kadulla oven edessä yhtä hyvin kun Metsämaassa isän tuvan ulkopuolella. Johannes ei saanut kirjakaupan ovea auki laskematta maahan, mitä hän käsissään kantoi.
Vimpari kantoi kaksi ryysymyttyä sisään ja selvitteli niistä tuvan lattialle kaksi pojan mollia, jotka jäivät melkein paitasillaan seisomaan lattialle, toisella joku röijyntapainen paidan päällä, toisella vähän housuja, joita kannatteli sarkanauha toisen olan yli.
Aamulla Tuomas lähti kylänvanhimman luo puhumaan pojastaan; tiellä hän tuli käymään Eliaksen talon ohi. Eliaksen ämmä seisoo tuvan portailla ja tervehtii. Hyvää päivää, naapuri; terveenäkö sieltä, veli armas, kotia pääsit? Jumalan kiitos, terveenä tultiin; sinun ukkosi tiellä hukkasin, mutta kuuluuhan se jo palaneen kotia. Ja ämmä alkoi juttuamaan asioita, mielellään kun muutoinkin puheli.
Siitä se ei kumminkaan saanut tietoa, kuu se ei voinut matalasta lasista nähdä oven taustaa. Sen vuoksi se siitä poistui ja kapusi seinää myöten elotuvan ovensuun ikkunaan päin, puikahti ylimmäisestä ruudusta tupaan ja meni tuvan perälle asti ja alkoi lämmittää emännän oikeaa poskea. Se herätti kohta emännän unestaan. Hän viruttelihe, siunaili itsekseen ja nousi ylös.
Vihdoin tekee vanha vaari pari kysymystä tuulesta ja kalojen kulusta. Niihin vastataan eikä kukaan jälleen pitkään aikaan puhu mitään. Pata porisee liedellä, meri kohisee tuvan takana. Kaikki on niin kotoista ja turvallista. Keskustelu pääsee vähitellen vauhtiin.
Moniaat lapsista vetäytyivät lähelle häntä, toiset lähelle Sofiaa. Nyt kauhea leimaus valasi taivahan ja jyräys seurasi sitä kintereillä, rymisyttäen avaruutta niin, että olisi voinut luulla sen halkeavan. Samassa tuvan ovi repäistiin auki ikäänkuin vihurin voimalla ja kuoleman kalpeana, avopäin, silmät tuijottaen kamalasti eteensä, syöksyi Hannu sisään. "Minä olen hukassa!" huusi hän.
Kuitenkin mainitsi Konrad, että hän Hollannissa ollessaan, jossa hän oli palvellut merimiehenä eräässä laivassa, oli kuullut puhuttavan, että kauvan aikaa sitten muutamat Hollantilaiset valaskalan pyytäjät olivat koettaneet pitää talvea täällä, ja että he sitä varten olivat parsista rakentaneet vahvan tuvan, joka arvattavasti vielä olisi hyvässä kunnossa ja niin muodoin kelpaisi asuntopaikaksi.
Hän kuuli jonkun juoksevan tuvan läpi ja lyövän oven lukkoon. Hän kuuli myöskin vihastuneen äänen. Hän kuunteli. Joku tuli juosten toista tietä rakennuksen ympäri. Se oli Aslak. Hän oli puettu niihin vanhoihin ryysyihinsä, jotka olivat hänen päällänsä ensimmäisenä iltana, keppi olalla ja mytty kepin nenässä. Nähdessään Livin, seisahtui hän äkkiä niinkuin pelästyneenä. Mutta kohta juoksi hän esiin.
Ollen silmät loisti vähäisen ilosta, ja kun hän hetken kuluttua palaisi kotiin, tunsi hän itsensä onnellisemmalta kun ennen, sillä se oli ensikerran kun hän teki jotakin, jolla oli tarkoituksena toisen ilo. Siitä illasta Olle aina kulki herraskartanoon sitä tietä, joka kulki Sysi-Yrjön tuvan ohitse.
Päivän Sana
Muut Etsivät