Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Kahdeksan päivää sen jälkeen olin kihloissa, ja tuntuipa kovin hauskalta saada kantaa leveätä kultasormusta vasemmassa nimettömässä sormessa ja käydä käsikoukussa sulhonsa kanssa kaduilla. Minua suututti kuitenkin, että kaikki tuttavani yhteen ääneen sanoivat Antin olevan auttamattoman ruman ja ikävän.
Pian vetivät ne uuden tuttavani katseen puoleensa ja hän siirtyi yhden taulun luota toisen ääreen ja seisoi siinä ihastuneena noihin vanhoihin, tummiin maalauksiin, joiden leveitä, kullattuja puitteita minä tähänasti vain olin ihaillut. Varsinkin eräs vanhan ukon päätä kuvaava maalaus veti tuttavani huomion puoleensa. »Kuinka kaunis tuo maalaus onkaan!
Lainaamme tästä kirjeestä seuraavat rivit: "Eräs asia tekee minun, Turkulaiset ja ylipäänsä kaikki suomalaiset levottomiksi, nim. se huhu, joka kertoo hyvän, jalon ja rakastetun Kristiina kuningattaren aikovan luopua hallituksesta. Ei saata sanoin lausua, kuinka monta kyyneltä olen tämän asian tähden vuodattanut, ja kaikki tuttavani ovat ottaneet suruuni osaa!
Ja pojallemme. Sehän juuri on ihanaa. Sinun nimesi omistajana on hän seisova kunniakkaana yllänsä Jumalan päivä ja nuoressa sydämessään meidän rakkautemme. Kun toisilleen antautuu koko rakkaudellaan ja vilpittömästi, niin siitä koituu onni, runsas ja rehevä. Ja nyt lapsemme! Sinä haaveilet ja olit saada minut unhoittamaan, että minulla oli määrä erään tuttavani kanssa pitää kokous.
Meitä on siis tässä kolme aviomiestä ja kaikki me olemme viime yönä nähneet vaimomme. Mutta uusi tuttavani heittää myttynsä olkapäälle ja huutaa: Ja nyt pois tökötinhajusta! En tiimaakaan minä tässä pesässä enää viivyttele. Häneen liittyy pari nuorempaa miestä ja he lähtevät raivautumaan väkijoukon halki.
"No annahan jo olla, ukko, kyllä on jo tarpeeksi", virkkoi hän; "saat mennä ottamaan palkintoa". Feodor Miheitsh pani samassa viulun takaisin akkunalle, kumarsi ensin minulle, vieraalle, sitten vanhalle rouvalle, sitten Radilov'ille ja läksi ulos. "Hovinherra se oli aikoinaan isänsä", jatkoi uusi tuttavani; "ja rikas mies olikin, mutta köyhtyi; nyt elelee täällä minun luonani.
Mutta Hely ei ollut levollinen, hänen sydämensä tuskaili kuten myrskyssä meri. »Oi, jospa aikoja sitte olisin lähtenyt kauas täältä!» ajatteli hän, ja samassa muistuivat hänen mieleensä jälleen nuo unohdetut sanat: »Mitä tänään voit tehdä, älä jätä sitä huomiseksi». Hän oli jättänyt, sen hän nyt liian myöhään ymmärsi. »Mutta pois täältä tahdon!» sanoi hän itsekseen, »ja oikein kauas, jotta kaikki entiset tuttavani unohtaisivat *huutotytön*, niinkuin *hänkin* minut unohti.»
Lyhyeen kysymykseeni: "onko mitään muuta asiaa?" pompahti tuttavani tietysti pystyyn ja rupesi sanomaan: "No, no, ei minulla mitään sen kummempaa muuta kuin tahdoin vaan toivottaa sinulle onnea, taitaa sinulla olla vähän kiire? No voi hyvin, voi hyvin sitte!"
Vihdoin tuli joululupa ja lopetti minulla surkeassa muistossa olevan ensimäisen lukukauteni seminaarissa. Isäni tuli pyynnöstäni hakemaan minua hevosella jouluksi kotia ja toi turkin tullessaan, jotta tarkenin lähteä matkalle. Muutamaa päivää ennen lähetti eräs tuttavani postissa minulle hyvänlaisen vaatepuvun lahjaksi, joten saatoin lähteä kotiväkeni näkyviin.
Ainoastansa joku suomalainen koulukumppanini on tuttavakseni tullut. Kaikki entiset tuttavani Limingassa elävät terveenä ja minä itsekin olen siellä. Mikä nyt on? Kaikki varusteleikse hirmun päivät ovat ovella. Kukaan ei enää puhu muuta kuin sodasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät