Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Gunhild käveli rauhatonna ja tuskaisena edes takaisin suuressa huoneessaan; väänteli hiestyneitä käsiään, pysähtyi ja tuijotti pitkät ajat joko tyhjään ilmaan tai sisäänpäin, omaan itseensä; sillä omaa elämätään hän nyt eli, eikä tiennyt muusta maailmasta mitään. Ja äkkiä hänelle selveni, ettei pojassa ollut syytä, vaan että hän, Gunhild itse oli edesvastauksessa kaikesta.
MERTSI Seisoo tuskaisena etualalle kääntyneenä. EILA Mertsi! MERTSI Yhä tuskaisempana kääntyy, astuu pari askelta, pysähtyy: Ei ei ... menemme jälemmin. EILA Kiivaasti: Miksi? URDIS On kääntynyt taas käräjämäelle katselemaan: Mervit ovat siellä vielä... Urmas seisoo yksin... Nyt tulee muita... Puhuvat kiivaasti... Urmas... huudahtaa: mitä hän tännepäin tulee...?
Ja siinä kävellessään ja tuskaisena odotellessaan lapsensa syntymistä tuli hän ensi kerran ajatelleeksi, että niin täytyi kaikkien naisten kärsiä, eikä ainoastaan kerran, vaan useasti hänen äitinsä, hänen sisariensa, kaikkien, jotka saivat maistaa äitiyden onnea. Nuo heikot, hennot olennot saivat kärsiä heidän täytyi kärsiä tuskia, jotka pusersivat heidän rinnastaan tuskanhuutoja. Ja mies?
Kuinka elävästi hän muisti heidän viimeisen tapaamisensa vanhan pihlajan alla muisti, ja kuitenkin kaikki sen-iltainen oli kuin epäselvää humua. Hänen kurkkuaan kuristi ajatellessa, että se olisi viimeinen kerta. Entä tytön kohtalo hänen kuuliaisiinsa oli vain muutama päivä. »Mutta kuinka sinä voit elää hänen kanssaan?» kysyi hän tuskaisena.
Huoneesenkin, jossa me äänettöminä istuimme vierekkäin, loisti niiden heikko valo ja minä pyysin neiti Fliedneriä jättämään lampun sytyttämättä, sillä olihan meillä kirkasta kyllä, vaikka oikeastaan pelkäsin katsella häntä silmiin, sillä minä tiesin hänen olevan tuskaisena ja liikutettuna.
Laskee lippaan pöydälle, side kädessä tuskaisena: Kuinka vaikeata, kun hetki lähenee... Nojaa pöydän päässä olevan istuimen käsinojaan, hämmästyy: Tämä on hänen paikkansa...? Heltyen: Niin, tässä hän istuu... Ja tuolla on... Menee lapsellisen innostuneena pöydän taa, istuutuu rahille: Näin...? Ei, lähempänä! Siirtyy, hymyilee, nyökäyttää päätään niinkuin istuisi toisen kanssa pöydässä.
»Saanko iltapäivällä käydä tiedustelemassa käyntisi tulosta?» Nydia kysyi tuskaisena. »Suutele minua, sillä sinä osotat suurta huolenpitoa Julian kunniasta», neiti vastasi. »Niin, tietysti saat. Tänä iltana olen estetty . Tule huomenna samaan aikaan, ja sinä saat kuulla kaiken. Minä tarvitsen myöhemminkin palvelustasi.
EILA Jännittyneenä: Joku vanhin vaatii puheenvuoroa URDIS Sinun isäsi, Mertsi! MERTSI Tuskaisena: Isä!? Mitähän hän...? URDIS Kuuntelee: Suostuu luopumaan ... että sovinto syntyisi MERTSI Riemuisesti: Isä on aina oikea! Käräjämäeltä huuto: Ei yhtään! Toinen huuto: Kaksi miestä! URDIS Urmas aikoo jatkaa. Käräjämäeltä: Alas! Sitten: Ei, jatka! MERTSI Voitollisesti: Hän jatkaa!
Hän voisi tuskaisena aikana voittaa voiton rakkauden ja hedelmällisyyden hyväksi, hän voisi tehdä työtä tulevaisuuden sukukunnan hyväksi!
Ainoa mikä oli valon sädettä, oli äitin viimmeinen lempeä katse. Vaan isän julma muoto oli hirvittävänä peikkona, joka nieli senkin elon kipinän Pekan sielusta. Ei ollut tietä ei telaa mihin paeta. Ainoa turva, minkä Pekka löysi tuona kamalana hetkenä oli tuntematoin kolkko hauta. Muuta ei ollut tietä, sinne täytyi käydä syvin eli matalin. Tuskaisena viehkuroi hän heinäin sisässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät