Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Jos meillä vain olisi lyhempi matka Tukholmaan! Turku on pikkukaupunki, kaikki, mitä siellä on, on jo käytetty. Mutta valitettavasti ei minulla ole Tukholmassa ketään, jolle voisin uskoa tarpeidemme ostamisen. Hovimestari astui puolen askelta likemmä. Vaikeaksi se käynee, sanoi hän varovasti, mutta teidän armonne käskyt voinevat kenties tehdä mahdottomankin mahdolliseksi.
Turku heloitteli akateemista menestyspäiväinsä alkavassa loistossa, ja tuskin huomattiinkaan sitä mustaa silkkiharsoa, jota jotkut ylhäisemmät henkilöt kantoivat käsivarressaan tahi hatussaan, sillä maalla oli silloin kuningassuru.
Sitten yltyy se yltymistään, näyttäen voimattomille ihmisille valtansa suuruuden. Mikä on se kaiku, joka kummallisesti säveltää tätä tulen omituista laulua? Tuomiokirkon kellot soivat! Jo tietää Turku palavansa; vaan mitä voi se siihen? Yhä enemmän kiihtyy tuli. Jo rupeavat kauempanakin asuvaiset pelkäämään. Huoneesta huoneesen kantavat he tulen edestä kapineitaan.
Ei kummaa, että Turku itkee; ei kummaa se, sillä tämä valo, joka vie taivaalle kiitokset vuosisatojen siunatuista, vaikka vaivaloisista pyrinnöistä, merkitsee enemmän kuin lyhyt ihmisjärki voi käsittää. Katso! Itää kohden kääntyy kirkas lieska, itäänpäin tupruaa savu.
Ne, jotka eivät ole ammattinsa toimissa, ovat vetäyneet katsomaan komean laivan tuloa. Turku on tänä iltana varsin rauhallinen. Hän seisahtuu porvari Hellmanin talon pihalla. Hänen huulensa vetäyvät julmaan nauruun, joka ei ääneen kuulu. Hän on nähnyt kynttilän valon huoneesta, johon hän silmäilee. Hän lähtee kadulle pihalta. Vaan kohta on hän kadonnut lähimmästä portista.
Taas suurtuvi Turku, sen soi sävel-urku, sen vanhuus ja viisaus viihtyy; tuli tuikkivi tiedon ajan liukkaan ja liedon läpi tään, joka kirkuu ja kiihtyy; taas tiedon on avain kateederin, lavain, salat kaikki miss' ilmoille tuodaan, miten Suomen on mieli, sen heimo, sen kieli, sen henki, sen suuruus, mi luodaan. Ei menneisyyttä näin nosteta syyttä: nyt soi sana syntymämaamme!
Vaan se Suomen suuri äiti Turku tuli turmiolle Tuimassa tulipalossa, Rikki rinnoilta repesi; Niin silloin nisätkin kuivi
Hän oli naukkinut vähän väliä, ja viina kihosi hänelle yhä enemmän päähän. Minut ajettiin pois yliopistosta, sama se, mistä syystä, mutta ennenkuin minä ehdin lähteä, niin paloi poroksi koko Turku.
«Mene vieläkin katsomaan, Anna!« sanoi hän. «Eikö jo Klausta ... kuulu?« Ja Anna meni; mutta pikemmin kuin ensi kerralla hän nyt tuli takaisin. «Herra Jumala!« huusi hän. «Valkea, on päässyt yli sillan. Professori Hällströmin talo palaa!« Maria nousi äkkiä. Sanaa sanomatta kiiruhti hän ulos; mutta äkkiä tuli hän takaisin. Hän huusi epätoivoisena: «Herra Jumala! Koko Turku palaa!«
Kun Turku herää tuhasta, on nuori kaupunki Suomen lahden rannalla vienyt sen kruunun; kun se herää, ei ole se enää Suomen ensimäinen kaupunki! Vaan palatkaamme sankarimme luo! Klaus on väsyneenä heittäynyt lepäämään yhä katsellen tulta.
Päivän Sana
Muut Etsivät