United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä mukaa kuin hänen vyötäisensä laajenivat sai myöskin hänen sielunsa runollista lentoa, ja kun lihavuus oli kahlehtinut hänet tuoliin, kiertelivät hänen ajatuksensa lemmenseikkailujen maailmoita, joiden sankaritar hän uskotteli olevansa.
Oletko edes tuumaillutkaan olla poissa?» »Niin minä olen...» »Elsa!» ja Liisa löi nyrkkiä tuoliin ja sanoi sitten: »Ja nyt se on päätetty, että sinä tulet!» Viion leski ei saanut selvää, oliko Liisa vihassa vai muuten tosissa. Mutta hän itse karehtui vähän ja aikoi Liisalle, kun alkaa hänelle äystää, sanoa sellaiset sanat, että Liisa luopuu komentelemasta. Mitä hänellä on täällä komentamista!
Kun minut vartia ensi kerran partani on silloin jo kasvanut kiusallisen pitkäksi saattaa parturiin ja minä istahdan tuoliin, hämmästyttää parturi, nuori venäläinen, minut seuraavilla suomeksi lausumillaan sanoilla: Parta pois? Ah, osaatteko suomea? kysyn ilahtuneena.
Hän oli kuitenkin lopettanut kiivaat vakuutuksensa, ja levotonna siitä, että Mathieu vaikeni odotellen, että hänen ensi kiivautensa menisi ohitse voidakseen sitten sitä voimakkaammin puhua Norinen puolesta, heittäytyi hän tuoliin ähkyen ja murahdellen.
Tässä suuressa arkihuoneessa oli ainoastaan paljaat hirsiseinät ja maalaamaton hiekoitettu lattia; ikkunat olivat pienet ja niiden edessä riippuivat lyhyet, keskestä ylös kiinnitetyt uutimet; huonekaluja oli ylen harvassa, oli varmaankin puoli peninkulmaa tuolista tuoliin.
Nyt aikoi hän lähteä kiireesti ulos, mutta ihme ja kumma: hänestä tuntui niinkuin jalat olisivat kadonneet hänen altaan, tahi niinkuin hän olisi juottunut tuoliin kiini. "Mitä hittoa tämä nyt on!" ärjäsi hän, ponnistaen voimiaan. Hän pääsi jo liikkeelle, mutta kankeina olivat yhäti jalat, liekö siihen syynä sitten ollut tauti vai pelko. Hän istui jo taasen vosikan roskassa.
Hän koetti tarttua tuoliin, mutta ponnistus oli liian suuri, hän vaipui raskaasti huoaten takaisin sänkyynsä ja virui hetkisen silmät kiinni ja sihisten hengittäen. Kornelia istuutui sängyn viereen. »Miten te nyt voitte?» hän kysyi. »Huonosti, huonosti. Minua vilustaa aina, vilustaa aina sydänjuuria myöten. No mutta mitäpä siitä. Sehän on elämän meno.
Nyt oli se, jota lapset ja nuoriso oikeastaan pitivät vain alkuvalmistuksena, toimitettu, nyt alkoi itse jouluaatto, s.o. kaikki tulivat saliin, tunnelma kohosi huippuunsa, lapset huokailivat ja saattoivat tuskin hengittää ihastuksesta, isä istui mukavaan tuoliin, korit lahjoineen tuotiin hänen viereensä ja nyt ... nyt avattiin ensimäinen käärö!
Minä ajattelin aina: Se voi tulla hänen hyväksensä kenties itse Jumalalle , sillä vaikka hän tekisi mitä tahansa, miksi maailma häntä nimittäneekin, minä tahdon pitää häntä sydämessäni niin, sen tahdon tehdä. Oi, ei Jumalalaan häntä hylkää! hän oli niin hyvä, oi! hän oli kuninkaan näköinen, mutta nyt ... nyt!" Ja tuskallisesti tarttui hän tuoliin ja katsoi ikkunaa kohti.
Pekka astui sanaakaan virkkamatta tuoliin, ajatellen vaan, että tottahan hän selvän taudista saa, jos hän se "oikea" on. Tohtori avasi hänen suunsa ja rupesi hampaita kopistelemaan. "