Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Mutta en ole millään tavalla, vaikka olen katsoa tuijotellut, kunnes silmäni seisoivat kuopissaan melkein jäykkinä, en ole millään tavalla saanut selvää sen vuorelaisen muodosta enkä edes voi arvata, kuka hän lienee, ja kuitenkin tuntuvat hänen olentonsa ja hahmonsa minusta tutuilta.»
Nehljudof koki samaa kuin jonkun paikan ollessa satutettuna: näyttää kuin työkseen satuttaisi aina kipeään paikkaan. Se tulee siitä, että kolaukset tuntuvat ainoastaan kipeään paikkaan. »Onko todellakin samaa kaikkialla», ajatteli hän ja rupesi kyselemään ajurilta, kuinka paljon heidän kylässään oli maata, ja kuinka paljon maata oli ajurilla itsellään, ja miksi hän asui kaupungissa.
Kauas tielle kuului karkeaääninen laulu: "Ollaan poikia, ollaan poikia, poikia julmia juomaan, mamma se käski Maaningalta rengaskorvia tuomaan", ja vieläpä nytkin tuntuvat sen sävelet kaikuvan korvissani.
Oneilta tuntuvat syksysin nuo aukean aavat vesipeilit; ja tumman harmailta näyttävät silloin nuo monimutkaiset salmet, jotka kiertelevät monessa kohden jyrkin kallioseinin vedestä kohoavien saarien välissä.
Hän tuntee vielä koko olennossaan suloiset hyväilyt, hänen povensa on niin täynnä lämpöä, pienet, pehmeät käsivarret tuntuvat vielä hänen kaulallaan, lapselliset suudelmat ikäänkuin huokuvat vienoa kukkaistuoksua hänen huulilleen ja onnen kyyneleet vierivät hänen poskiaan pitkin...
Olen juossut katuja pitkin, enkä kumminkaan ole saanut kaikkia toimitetuksi. Puh, puh! Neiti Kortman. Ooh herra pastori, te panette minut oikein häpeämään kun vaivaatte itseänne minun tähteni. Ja vielä tämmöisissä asioissa, jotka ehkä tuntuvat teistä hyvinkin vastenmielisiltä. Mutta itsehän te tarjoudutte herra pastori. Pölkkynen. Ei siitä kannata puhua, kunnioitettava neiti.
Mutta me liikumme hiljaa, varpaillamme. Ei saa puhua kovaa, hss! Juomme ääneti kahvia ja silmät tuntuvat jotenkuten suuremmilta ja kuin pyrkisivät yhä vielä suuremmiksi. Siinä on seinää vasten ongenvapani ja jokaisen meidän pieni eväskonttimme. Ne ovat kasteesta märät, mutta hiekka niiden alla on kuiva ja valkea. Me olemme lähdössä koko päivän retkelle Suurelle suolle lakkaan.
Yht'äkkiä säpsähti hän ajatusta, joka samassa välähti hänen mieleensä. Hän muisti omat jälkensä, ne toivat luolan suulta suoraan tänne, eikä eilisessä kiireessä ollut tullut niitä sotketuksikaan. Kosteassa metsässä ne varmaankin vielä tuntuvat, joskin ehkä ovat jo kankaalla ja kivisen mäen rinteessä haihtuneet.
Nyt olen saanut kokea, että taudin jälkeinen aika voi olla toisenkinlaista. Se kynnys, jonka yli on tautivuoteelta astuttava takaisin elämään, voi olla korkea, ja kun on hyvin väsynyt, ei ole niinkään helppoa astua sen yli. Kun ihminen on käynyt kuoleman ovella, on hän kuin kukkanen, jota halla on koskettanut. Jälkivaikutukset tuntuvat kauan.
»Onhan sillä selkää tällä vallesmannilla!... Ei sitä tarvitsisi suurenkaan pitäjän vallesmannin hävetä», sanoi Antti. Kun se osa kylpyä oli suoritettu, ehdotti Vatanen: »Pannaan nyt jo loppulöylyt ja valellaan tuolla kuumalla vedellä. Otahan tuo kippa ja valele sinä ensiksi!» Sauna oli taas höyryä täynnä. Sen seassa riemuitsi Ihalainen: »Tuntuvat jo luut rupeavan vetreytymään.
Päivän Sana
Muut Etsivät