Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Tämä aika oli melkein onnellisin, mitä Henrik oli koko yliopistossa-olonsa aikana viettänyt. Tahtomatta antautua tutkimaan oliko hän saavuttanut ehdottoman varmuuden hän luuli tuntevansa, että se hänellä oli, ja piti siis lähempää ajattelemista tarpeettomana.
Lisäksi tuli vielä tämä: hän luuli näkevänsä, että reen eteen, joka sitä ennen oli kulkenut kahden hevosen vetämänä, talon pohjoispuolella oli valjastettu kolmas. Hänelle johtui mieleen, että totta kai kolmas hevonen oli Heikin. Hän luuli tuntevansa oikean takajalan jäljen; sen kenkä oli yhdestä kohti taittunut.
Tästä hetkestä alkaen oli Señora häneen ihastunut eli paremminkin hassustunut aivan samalla tavoin kuin salonkinainen ihastuu näyttelijään, jonka hän yksin luulee tuntevansa tavallisena ihmisenä, ilman maalia ja teaatteripukua, s.o. sellaisena kuin hän itse teossa on eikä sellaisena kuin yleisölle esiytyy. Rakkaus vaatii aina jotakin etuoikeutta.
Tuonelassakäynti-runossa se vielä todistaa meille seikkaperäisesti tuntevansa sitä puoliaineellista välitilaa, joka erottaa tuonelan fyysillisestä maailmasta.
Herttainen, vähävarainen leskirouva, joka salaperäisen näköisenä ilmoitti, että tohtoria oli ollut hakemassa joku nainen hänen ulkona ollessaan. Nainen? Johannes kohotti katseensa kummastuneena työpöydästään. Suloinen suomalainen nainen, joka kertoi tuntevansa tohtorin ja tuovansa terveisiä kotimaasta. Emäntä näytti aina salaperäisemmältä sitä sanoessaan. Johannes mietti. Kuka se voi olla?
Toivon, että olisin suuremmalla vakavuudella vastustanut Linchleyn kutsumusta. Minun ei olisi pitänyt milloinkaan enää tänne tulla. Tuon onnettoman tapauksen muisto vaikuttaa liian voimakkaasti minun mieleeni. Ravintolan isäntä puhutteli minua tänä aamuna nimeltä ja sanoi tuntevansa minua katsellen samalla kirkkoa kohti. Koko päivän olen tehnyt vasten omaa tahtoani.
Tuo oli naiset. Naiset, naiset! Mitä ihmeellisiä olentoja lienettekään! Niilo herra oli ennen Helsingissä ollessaan luullut tuntevansa naisetkin! Mutta rauhoittukaa, tätiseni ja koko teidän tuttava-legionanne! Niilo laulaa nyt toista. Ja syynä siihen on se, ett'ei hän ennen tuntenut naisia, nyt hän jo vähän tuntee.
Hymyillen läheni se hiljoikseen poikaa, jonka rinnan täytti suloinen tyytyväisyyden tunne. Vaihdokas luuli tuntevansa tuon hentovartaloisen olennon. Hän oli sen jo ennenkin nähnyt, mutta missä sitä hän ei voinut muistaa. Nyt oli enkeli jo aivan lähellä, sen siipien löyhytteleminen jo tuntui Jerikon kasvoilla sehän olikin hänen äitinsä.
Wallin pyysi myöskin saadaksensa kulkea samassa seurassa; sitä he eivät kieltäneetkään, vaan sanoivat "tuntevansa hänet". Wallin luuli silloin heidän tarkoittavan, että he olivat matkallaan muualla kuulleet Bebuinein puhuvan hänestä; mutta pian sai hän tietää heidän lauseensa oikean tarkoituksen.
Hänellä ei ole mitään syytä epäillä. Jokainen sana, jonka Runeberg sanoo hänelle, on palava rakkaudentunnustus. Hän ympäröi hänet hellällä huolenpidolla, kun Emilie sanoo tuntevansa tuskia rinnassaan. »Kuinka sinä huohotat!» huudahtaa hän pelästyneenä, kun tämä tanssissa pysähtyy hänen eteensä. Hän on levoton hänestä ja pyytää häntä hellyttävästi jättämään tanssimisen vähemmälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät