Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
On se mullakin venonen, Paras tuulessa tukeva: Purjehet on puhki piessyt, Mureneksi murskaellut Tuuli puuskalla pahalla, Vihaisella viimasella: Palat vain on paltehia, Surut liinan liepehiä, Mihin niilläkin menevi, Purjehtivi pursirukka?
Toinen, joka on litteä ja neliskulmainen sekä kirjoituksella varustettu, tulee hyödyttämään sinua koko elämäsi ajan kuten tukeva sauva vaeltaessasi ja pehmeä päänalus sairastaessasi. Ja viimeinen, kuutiomainen, on avaava sinulle, sitä hartaasti toivon, tien parempaan elämään.»
Kun seurasin pääkyyppäriä silmilläni, en voinut olla ajattelematta, että se puutarha, jossa hän vähitellen oli kasvanut siksi kukaksi, mikä hän oli, oli vaikea paikka, jos mieli yletä. Semmoinen vanhan-aikainen, kankea-niskainen, tukeva, juhlallinen, ijäkäs muoto sillä oli.
Vaikka olikin jo myöhäistä oli kylässä erinomaisen vilkasta liikettä ja elämää. Siellä juoksenneltiin edestakaisin ja huutoja kuului kaikkialta. Korpraali Lukko oli vanha mies, harmahtavat hapset valuivat pitkinä ohuina suortuvina ohimoille. Varsi oli sentään vielä tukeva ja jäykkä. Matin Tuppu oli läheisen mökin mies.
Hän tiesi aina, missä tukeva sisar oli. Hän ei tahtonut ottaa kiinni ketään muuta. Tämä huusi usein, ettei se ollut rehellistä menoa; eikä se todella ollutkaan.
Hän oli lähes kuusikymmen vuotias, mutta vielä tukeva, jotenkin lihava, punaposkinen ja hänellä oli sävyisä ja tasainen nenä, joka juuri kuin huvin vuoksi oli ottanut paikan iloisan silmäparin keskiväliin, jotka eivät kumminkaan tehneet ukon-nuolia, vaan hymyilivät tyytyväisinä kaikelle. Hänkin oli ollut onnen hoitolapsi.
Tunsin hänet heti, vaikka olikin kulunut kaksikymmentä vuotta siitä kun hänet viimeksi näin tuossa samassa lyhyessä takissa ja kädessä tuo sama tukeva ruoko kansalaisjuhlassa Ylioppilastalolla toukokuun 12 p:nä 1881. Astuin syrjään, annoin tietä, paljastin pääni ja aioin mennä ohi, kun hän ystävällisesti pysähytti minut: Huomenta, huomenta! Saanko luvan kysyä, minne matka? Vai sinne!
Tukeva mies lammasnahka-turkissa ja ketunnahkaisessa lakissa, ankaroilla aseilla varustettu, hyppäsi hevosen selästä ja astui matalasta tuvan ovesta sisään, toisella kädellä tarttuen pappia kaulustaan ja toisella välkyttäen lyhyttä miekkaansa. Silmänsä lentelivät, tarkastellen, ympäri huonetta, ja hän kysyi sitten papin nimeä, perhettä ja likiseutua.
Silmäin käyvät kyyneleille, Vesihelmet tippuvi; Voi! mä kaihoon teitä, Välissämm' on laajaa maa; Taajaan kyyneleitä hiekkaan virrahtaa. Talonpojan laulu. Mä väsyksiin oon hakannut Ja hakkaan vieläki, On kirveen teräs hyvä, mut Viel honka seisovi. Ol' kätein kerran tukeva, Nyt niin ei olekaan, Söin koko talven pettua, Join päälle vettä vaan.
Toisella on kallionkaltainen otsa, mustat silmät, vankka vartalo ja tukeva astunta: hän on kuin vanha soturi; toisella on korkea, leveä otsa, laihat kasvot ja hoikka, nuorekas ruumis: hän näyttää yhtä haavaa nuorelta ylioppilaalta ja vanhalta filosofilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät