Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Eikö ole tietäjää, joka tuon kurjan pahasta päästäisi? Sinun pitää tappaman ja rikki polkeman ... helvettiin te menette ... tuliseen pätsiin, jossa on oleva itku ja hammasten kiristys ... tulella minä Panun poltan ja hänen huoneensa, sanoo Herra. Kirotut olkoot kaikki, jotka ... ei armoa yhtään, ei armoa, ei armoa! Ei armoa! ei armoa! uikuttavat naiset, ja muutamat kaatuvat kasvoilleen maahan.
Chilon puolestaan alkoi valitella, että hänen jalkojaan särkee ja että ne jo ovat vallan haavoilla. Hän jättäytyi yhä jälemmä, eikä Vinitius häntä estänyt, sillä hän arveli, ettei hän enää tarvitse tuota heikkoa ja pelkurimaista kreikkalaista. Hänen puolestaan hän olisi saanut vaikkapa pötkiä tiehensä, jos olisi tahtonut, mutta kunnianarvoisaa tietäjää pidätti varovaisuus ja uteliaisuus.
Taivas ja maa loisti verta ja tulta, mutta maan lapset olivat kalpeat kuin kuolema; idästä länteen kaikui epätoivon huuto.» Vangit olivat vähitellen kääntyneet kuuntelemaan Sakkia niinkuin suurta »tietäjää». Nyt joku heistä virkkoi: »Niinhän meillä on ollut jo kauan.»
Vinitius vaikeni, ja he jatkoivat matkaansa. "Herra," virkkoi Chilon hetkisen perästä, "ilman minua et olisi löytänyt neittä. Jos nyt siis löydämme hänet, niin ethän unohda köyhää tietäjää?" "Sinä saat talon viinitarhoineen likellä Ameriolaa," vastasi Vinitius. "Kiitän sinua, Herkules! Sanoitko: viinitarhoineen?... Kiitän sinua! Oi, kiitän! Viinitarhoineen!"
Minun pitää välttämättömästi saada tietää avioliittoni onni; ja sitä varten pitää minun lähteä puhuttelemaan sitä suurta tietäjää, josta koko maailma puhuu, ja joka ihmeellisellä taidollansa voipi ilmoittaa ja ennustaa mitä tahansa. Vaan viisi siitä! en tarvitsekaan mennä tietäjihin, tuolta näkyy tulevan se, joka minulle sanoo kaikki. Kahdestoista kohtaus. Lykastes. Kuinka!
Isä, solmios sanat sanoihin, ellös salli Suomen nuorukaista viedä pimeään Manalaan!" Ylöspäin kohosi vanhuksen katse hänen vastatessaan: "Tuonen neito, minunkin valtani väistyy voimakkaamman tieltä. Vaka, vanha Väinämöinen lähtee pois. Etsi häntä, joka on voimakkaampi laulua, sillä hän on rakkaus, joka on voimakkaampi sanojen tietäjää, sillä hän on itse sana."
Siitä pitäen, kun hänen isänsä häntä taikoihin neuvoi ja tietojensa salapoluilla kuljetti, seurasi hän häntä kammo käärönä rinnan alla ja mielessä alituinen ahdistus. Tietäjää tahtoi hänestä isä, mutta ei tuntenut Jouko kykyä siksi tullakseen eikä voimaa henkiä hallitakseen. Isä oli sanonut: jos taian opit ja unhotat, itseäsi vastaan se kääntyy.
Heikot olivat hänen verensä ... sinne nyt menivät molemmat... Eläisi nyt poika toisen naisen... Eihän ollut siinä edes eläjätä ... kuoli kuin kärpänen, vastasi Panu halveksivasti. Kuinka lienee kuollut ... tappoivat ennen vanhain tietäjäin toivotuksetkin, mitä nykyisten tehnevät? Sitä aina puhut! kivahti Panu. Vaan sen sanon, että vaikk' olisi elänytkin, ei olisi ikänä tietäjää tehty!
Silloin syntyi hälinää jäällä, ja väki lähti huutaen juoksemaan koskelle päin. Porohuijari pohjalainen oli ajanut suvantoon ja hupparoi siellä avutonna jääpalasien välissä, sill'aikaa kuin poro, joka oli pulkkineen päässyt jäälle, karkasi hurjassa laukassa rantaa kohti. Surkeasti uikuttaen huusi pohjalainen ihmisiä apuunsa ja rukoili tietäjää päästämään häntä kiroistaan.
Tämä yleinen taika-usko elättikin vanhaa tietäjää; muuhun elatus-keinoon hänen ikänsä ei enää kyennytkään ja nuori 18-vuotinen tyttären-tytär, joka oli vanhuksen ainoa asuinkumppali, ei olisi voinut kahta henkeä elättää, jos asuinseutu olisikin ollut höystöisempi, kuin Sampanlinnan kalliot olivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät