Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Vielä nytkin niiden suunnattomat jäännökset herättävät ihmettelyä. Suuri Teoderik oli saanut haltuunsa tämän kaupungin, Odovakarin viimeisen turvapaikan nelivuotisen piirityksen jälkeen, näännyttämällä sen nälkään. Turhaan oli Belisarius koettanut heti tultuaan valloittaa kaupungin väkirynnäköllä.
Italialaiset pistivät hänet juomingeissa kuoliaaksi. "Miksi renki, joka vain talvenkin on ollut täällä etelässä, ei kelpaa enää mihinkään? "Missä on suuri sankari Teoderik oppinut kirotun hallitusmuotonsa veroineen, kidutuksineen, vankiloineen ja kirjoitustaitoineen? "Mitä ovat isämme siitä kaikesta tienneet?
Ja nuo entiset kansanvapauden jäännökset, joita ei edes voimakas Teoderik ollut loukannut, heräsivät taas voimakkaammin eloon hänen heikkojen jälkeläistensä aikana. Vapaiden goottien kokouksella oli yhä oikeus julistaa tuomioita ja rangaistuksia, vaikkakin kuninkaan kreivi hänen nimessään johti oikeudenkäyntiä ja pani toimeen tuomion.
"Niin, goottien kuningas, amelungien jälkeläinen, sinun täytyy kuolla", hän sanoi. "Kuolema on jo pyyhkäissyt kädellään kasvojasi. Sinä et näe enää auringonlaskua." "Hyvä on", sanoi Teoderik kasvonpiirrettäkään väräyttämättä. "Kreikkalainen, jonka lähetin pois, lupasi minulle kokonaisen päivän. "Ja minähän tarvitsen aikani."
"Sokeako?" huudahti pelästynyt ruhtinatar. "Laskekaa maihin! Kääntäkää!" "Olen kulkenut näitä vesiä kohta kaksikymmentä vuotta", sanoi vanha lautturi. "Kukaan näkevistä ei osaa tietä niin hyvin." "Oletko sinä sokeana syntynyt?" "En, amali Teoderik antoi puhkaista silmäni, koska muka balti-herttua Alarik, Thulunin veli, oli palkannut minut murhaamaan hänet.
Veljekset asuivat kauniissa huvilassa, jonka Teoderik oli rakennuttanut Arnus-joen rannalle. Huvila oli etukaupungissa, mutta kuitenkin kaupungin muurien sisäpuolella. Vanhempi veli, Tuscian herttua Guntaris, oli pelätty sotilas. Hän oli jo vuosikausia ollut Florentian kreivinä.
Mutta kun hän oli tullut kuninkaaksi joksi hänen täytyi tulla, sillä Teoderik ei voinut olla itseään pienempien palvelija on keisari Anastasius, setäsi Justinus ja sinä itsekin olet tunnustanut hänet ja hänen kuningaskuntansa." "Niin, pakosta. Mutta kun he nyt ovat hädässä ja minä olen väkevämpi, otan tunnustukseni takaisin." "Sitä juuri sanonkin vääryydeksi."
Ei ollut vielä kulunut neljääkymmentä vuotta siitä, kun Teoderik Bysantin keisarin kehoituksesta oli mennyt kansoineen Isonzon yli ja riistänyt onnenonkijalta Odovakarilta, jonka germaanilaiset palkkasotilaat olivat eräässä kapinassa koroittaneet Länsi-Rooman valtaistuimelle, kruunun ja hengen.
Silloin tällöin vain joku suolankuljettaja eksyi talooni. "Ja kuitenkin tunkeutui yksinäiselle vuorellenikin erään sankarimme maine, miehen, joka ei ollut koskaan vetänyt miekkaansa väärän asian puolesta ja joka aina oli voittajana pistänyt miekkansa tuppeen. "Hänen nimensä kuulin aina, kun kysyin: 'Kuka meitä suojelee, kun Teoderik on kaatunut?
Sotapäällikön ja hallitsijan nero, joka uinaili tässä vaaleaverisessä nuorukaisessa ja jonka vain muutamat, kuten Teoderik ja Teja, olivat aavistaneet, vaikka he eivät olleet osanneet antaa sille kyllin suurta arvoa, kehittyi nyt äkkiä, kun se oli saanut mahdollisuuden kehittyä.
Päivän Sana
Muut Etsivät