Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Etkö nähnyt heidän keskenään käyttävän joitakin merkkejä, joita eivät muut ymmärtäneet?" "Merkkejäkö?... Odotapa!... Kyllä! Näin kerran Lygian piirtävän hiekkaan kalan." "Kalanko? Aa! Ooo! Tekikö hän sen yhden kerran vai useampiakin?" "Yhden ainoan kerran." "Ja oletko, herra, varma, että hän piirsi kalan? Ooo!..." "Olen," vastasi Vinitius, jota keskustelu huvitti.
Viskaali oli noussut tervehtimään Elliä. Kohteliaasti, niinkuin ennenkin. Ja samalla katseella kuin ennenkin. Antoi kättä, kysyi mitä kuului. Huomasiko hän, että käsi oli kylmän kostea? Ja tekikö hän siitä mitään johtopäätöstä. Mitä liikkui Hermanin mielessä? Tuossa hän seisoi suorana ja ryhdikkäänä, kasvoissa terveyttä ja eloisuutta. Mutta mitä liikkui hänellä mielessä?
Tekikö hän enää työtä sillä oikealla uskonnollisella mielenlaadulla, jolla hän oli sitä ennen tehnyt ja josta hän myös oli aina itsekseen johtanut menestymisen salaisuuden? Ei, myöskin työn usko oli hänessä viime päivinä jollakin muotoa järkähtänyt. Mutta se oli niin vakava huomio, että se heti tyrehdytti kaiken yli-ihmisellisen virnistyksen Johanneksen huulilta.
Aabel istui suoremmaksi. »Venäläinen ei olisi mitenkään voittanut meitä, ell'ei olisi käyttänyt petosta apunaan.» »Tekikö hän petosta?» »Oliko muka rehellinen teko tuo Mallasveden yli souteleminen ja hyökkääminen meidän selkään?» kysyi Aabel uhkamielisesti. »Jos hän olisi ollut sotasankari, olisi hän miten hyvänsä pyrkinyt suoraa tietä eteenpäin.
"Tekikö hän sen?" kysyi nainen ja viskasi ylpeästi taakse-päin päänsä. "Muistiko hän toki viimeinkin, että Ranskan laulu-lintuinen on ollut pakoitettu alentamaan itsensä niin, että hänen täytyi pyytää Ranskalta apua, ett'ei hän nääntyisi nälkään. Mutta miks'ei ministeri Chaptal ottanut itse päällensä sitä vaivaa, että olisi tullut itse tänne?
Mutta ensimmäisen tulistuksen hälvettyä ja tultuani täysille tunnoilleni jälleen, täytyi minun hymyillä tälle tuhmuudelleni. Minä en vielä ollut tullut ihan selville siitä, missä aikeissa tämä aarne minua ahdisti, tekikö se sen ystävänä taikka vihollisena taikka ehkä mikä oli luultavinta ainoasti uteliaisuudesta saadakseen hyvin katsella minua.
Tekikö Krumm sen omalla virkavastuullaan, vai nimenomaisesta käskystä?» »Minä en tiedä mitään, ja minä tiedän paljon», sanoi Krumm. »Minä kysyn vain, olenko minä esivalta, vai enkö? Luulenpa, ett'ei kenelläkään täällä ole oikeutta käskeä minua, paitsi teillä, herra pormestari.
Hän sen vuoksi totteli Taavin käskyä ja odotti. Mutta oli toinen, joka ei odottanut. Emo oli kuullut pienokaisensa avunhuudon. Hurjalla kiireellä, vaikka ääneti, se pehmeitä sammalpatjoja loikki huutoa kohti. Se joutui näkemään saman, minkä Miranda ja Taavi näkivät. Mutta se ei pysähtynyt aprikoimaan tai punnitsemaan, tekikö nyt viisaasti vai eikö.
Mestari Aatami kutsuttiin saapuville, mutta ei sanonut mitään muistavansa. Kysymys. Miten hän teki rengin sairaaksi. Vastaus. Minä otin vanhan aurtuan, käärin pikeä sen ympärille, heitin sen maahan ja sanoin: "Avaa korvas, herra Jumala, ja anna varkaan palkkansa saada." Sen olen oppinut Oulun Puujumalalta. Kysymys. Tekikö hän rengin terveeksi jälleen ja millä lailla. Vastaus.
Miettikö hän siinä kadotettuja ystäviä, ajatteliko kaihoten kaatuneita ihanteita, tekikö itsensä kanssa tiliä jostakin, en tiedä. Mutta jotakin sellaista hänessä lienee liikkunut, koska yht'äkkiä, kun kuuli hevosen ajavan rappujen eteen, virkkoi kuin muistoistaan heräten: »Niin, niin, oli niissä ajoissa ja niiden aikain miehissä paljon hyvää, jos oli puutteellistakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät