Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Yksi heidän etuvartioistaan näkyi menneen pitkälleen maahan, oliko häneen sitte todellisesti sattunut, vai tekikö hän sen leikillään, sitä emme tiedä. Toiset vetäysivät ampumakuoppiinsa ja rupesivat myöskin ampumaan sekä pääpatterista että etuvartio-ketjusta.
Ei hän tämän jälkeen samalla ilolla ja reippaudella työtä tehnyt kuin ennen. Mieli oli pitkän aikaa horrostilassa, ei siinä syntynyt pienintäkään halua mihinkään eikä minkäänlaista toivoa. Lepoajat hän enemmiten oli pitkällään, muuten hänestä oli yhden veroinen tekikö työtä, tai makasiko, ja saman asian hänestä ajoi, teki mitä työtä tahansa.
Tietysti, sitähän Johannes juuri ajoi. Olihan hänen asiansa juuri sosialismi. Tekikö hän sen itsekkäisyydestä? Tahtoiko hän hallita noita laumoja? Tietysti, mutta ainoastaan valistaakseen ja kohottaakseen heitä. Mutta mikä oli saanut hänet juuri sosialismia harrastamaan? Eikö ollut niin monia muita keinoja palvella isänmaata ja ihmisyyttä? Johannes mietti mielessään.
Yhä useammin hän tunsi ... ettei Nelma tulisi koskaan. Satoi yhtä mittaa. Oli märkää ja kylmää. Ramman jalat panivat hänet konttaamaan huoneessaankin. Mutta enimmäkseen hän köllötti koukussa lavitsalla, kosteassa ja hiljaisessa mörskässään. Luki vanhoja lehtiä, joissa sekin Nelmaa koskeva ilmoitus oli ... ja ajatteli Nelmaa ... ja maailman asioita. Tekikö se akka Nelmalle niin pahaa?
Varmaan. Tekikö hän, niinkuin ennenkin, Obenreizerin hansikkaita puhtaaksi? Ei; hän parsi sukkia. Asian laita oli nyt toivoton. Vendale mietti vakavasti kaksi seikkaa. Oliko mahdollista pistää rouva Dorea kammiinin-uuniin? Ei; hän ei olisi mahtunut sinne. Oliko mahdollista pitää rouva Dorea, ei elävänä naisena, vaan muuna huone-kaluna?
Ja Johannes saisi aikaa miettiäkseen ja tutkiakseen itseään, tekikö hänen mielensä todellakin jäädä tänne rouva Rabbingin kanssa seurustelemaan vai matkustaa Liisan jälestä päätäpahkaa kotimaahan. Varmaan tulisi tuo, vaikka vain lyhytaikainenkin, ero Liisasta paljon hänen oman sielun-elämänsä nykyään niin sekavaa vyyhteä selvittämään. Mutta sitä varten täytyi Liisan ja Muttilan matkustaa yhdessä!
Miksi tuon kylmän virallisuuden keskellä, joksi sekä ihmiset että olot täällä olivat muodostuneet, hän, Heikki, suruineen tuntui niin sanomattoman mitättömältä. Hänestä näytti melkein naurettavalta, että hän oli ollenkaan huolehtinut omista asioistaan, että hän oli ollenkaan asettanut itselleen kysymystä siitä, tekikö hän siinä tai tuossa asiassa oikein vai väärin.
En kelvannut enää sinne, kun olin ollut tarjoilijana "Café Suédoissa". Niinkuin se olisi ollut syy. Sinulla ei ollut lahjoja. Oli. Olisi minulla ollut yhtä hyvä ääni kuin Aino Achtélla ja vartalo mutta kohtalo sorti. Kustansihan tukkukauppias sinulle laulutunteja. Mutta tekikö hän sen ilmaiseksi? Menetin hänen tähtensä ääneni. Mutt'ei maksa vaivaa puhua siitä.
Muistui mieleeni kuinka huolettomasti, melkeen pistelevästi, hän puhui sydämen asioista. Tekikö hän niin sentähden, että hän oli unohtanut? Tahi oliko isänsä kuvannut hänen rakastajaansa niin kurjaksi, että hän luuli tämän ei ansaitsevan muuta kuin ylenkatsetta?
Kyllähän minä saatan olla, vastasi Martha. Hänen kasvonsa pysyivät kuitenkin yhtä liikkumattomina ja totisina, ei pieninkään väre osoittanut, tekikö ehdotus häneen suotuisan vaikutuksen vai ei. Täällä tulee ommeltavaksi kaikenmoista, sekä liinavaatteita että leninkiä. Niin parasta kun sanon sen yksintein, teiltä sitä ei kumminkaan auta salata: tyttäreni myötäjäiset antaisin teidän huostaanne.
Päivän Sana
Muut Etsivät