Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Paitsi sitä heillä useimmilla on sukulaisia, joille he toivovat saavansa jonkun lihavan abbottikunnan." "Entä talonpojat!" muistutin minä. "Eikö evankeliumi ensiksi päässyt juurtumaan talonpojissa?" "Jumalalta innostetuissa talonpojissa ja kalastajissa!" hän vastasi miettien. "Semmoisissa talonpojissa, jotka olivat kulkeneet maata edestakaisin kolme vuotta Mestarinsa kanssa.
Talonpojat jotka tekivät työtä pelloilla maantien vieressä, sanoivat: "No, mitä kuuluu, opettaja? joko alkaa kylä tuttavalta tuntua?" Opettaja vastasi lyhyesti mutta ystävällisesti; tämä heidän kainostelematon käytöksensä oudostutti ja melkein loukkasi häntä.
Kaikki talonpojat seisoivat vielä pitkän aikaa lakki kädessä, hämmästyksissään. Nyt oli koko kylälle silmin nähtävä että Toivonen oli erinomainen ihminen. Ei suinkaan Maaherra tule kylän kouluttajan tykö, häntä vaan puhuttelemaan, eikä häntä niin ystävällisesti kohtele ilman jotain syytä.
Talonpojat maksoivat työllänsä kaikesta, mitä konttorilta tarvitsivat, kalliimman hinnan mukaan. He tekivät työtä laitumen, polttopuun, perunanvarsien edestä, ja olivat kaikki velkaa konttorille. Niinpä takamaista, jotka annettiin talonpojille arennille, otettiin neljä kertaa suurempi vuokramaksu kuin minkä niiden hinta olisi tuottanut korkona viiden prosentin mukaan.
Tämä heidän käytöksensä oli suureksi vahingoksi Kaarlen asialle, sillä tuskastuneet talonpojat, jotka muuten luultavasti eivät olisi sekaantuneet riitaan, tarttuivat nyt aseisiin omaksi puolustuksekseen ja haittasivat sotavoiman marssia sillä, että he telottivat pienempiä partiokuntia ja, yhä peräytyen kaupungille päin pääarmeijan edeltä, enensivät niiden lukua ja vimmaa, jotka olivat päättäneet siellä pitää puoltansa.
"En woi wielä ajatella, miten he luulewat tätä kansaa woitawan saada tottelemaan wirkamiehiänsä, jos wirkamiehillä ei olisi waltaa määrätä ketä tahansa sotamieheksi. Talonpojat woiwat nauraa minulle wasten silmiä eiwätkä tottele minua enemmän kuin wertaistansa. Minulle ei jäisi turwaksi muuta kuin käteni woima, ja tietymätöntä on, eikö eräänä päiwänä sanota sitäkin laittomaksi.
Iisalmella oli kohtaus kuumempi. Kun Erkki Ollikainen joukkonsa etunenässä, Kenttä ja Kristeri Hokkanen rinnallansa, tuli esille metsästä, oli venäläinen vartio jo aseissa, peljästyneenä ampumisesta Valkeamäellä. Talonpojat hämmästyivät ensin, mutta kaikki päättämättömyys katosi, kun Erkki juoksi eteenpäin ja huusi, osoittaen Venäläisiä: "Tuossa ne ovat!
»Hei!» huusivat muutamat Talonpojat: »mitä tuosta pojasta on? Saarnassaan hän puhuu juuri kuin joku meistäkin, ja tosiaan taidamme kaikki ymmärtää ja muistossa pitää mitä hän sanoo. Ei se kelpaa. Ei hän ole kylläksi oppinut vaan tarvitsee enemmin oppia. Mutta toisinpa oli meidän vanha Kappalais vainajamme. Se oli vanhan kansan miehiä.
Minkä menetitte? Valtakuntani ja henkeni! Ja talonpojat? Sotilaani, mihin ne jätitte? Osan näette pitkin maantietä. Kuka muut otti, en voi teille sanoa. Kreivi Sture! Missä olette? Täällä, täällä! Oi, Olaf Skaktavl ? Oli mahdotonta päästä läpi väijytyksen. Olette haavoittunut, näen. Oh, yksi sormi vähemmän, siinä kaikki. Missä ovat ruotsalaiset? Kintereillämme. Murtavat porttia Oo, Jeesus!
Sillä eihän muka Pappi ja kouluttaja voi kaikkia tehdä; ja kukin Pappi arveli olevansa yhtä viisaan, eli kukatiesi viisaammankin, kuin nämät molemmat Kultalan miehet. Sepä se monta huoletti. Lähinäisten kyläin talonpojat suorastaan sanoivat, ettei ollut asian oikein laita. Oli kuultu puhuttavan Toivosesta, että hän taisi kultaa tehdä ja opetti taitoansa sillen ja tällen kylänsä miehistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät