Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
"Mitähän hyötyä luuli Risto-parka kaikista vaivannäöistään ja kärsimyksistään saavansa? Veljen veloista myytiin Kalliolan talo ja menikin oikein näppiä nuollen; ja minkälainen talo sitte! Toistakymmentä lypsävää oli kytkyessä huonoinakin aikoina ja siihen vielä varsat ja hevoset.
Koko talo oli ylösalaisin, sillä herra oli kylään lähdössä. Hän oli taas kauhean pahalla tuulella, huusi sinne, huusi tänne, kiukkuili ja pauhasi rouvalle, rengille ja piioille, ja nämä sitä mukaa hädissään riensivät minne milloinkin käskettiin, yhä sattuen toistensa tielle.
Melkoisessa määrässä alkoi se suututtaa Elsan isäntäväkeä; kumminkaan eivät he kehdanneet mitään puhua, olivat vaan nauravinaan. Ihana oli kesä suloisessa Hämeessä, sangen viehättävä oli se. Talo sijaitsi sievän järven rannalla, jossa voi uidakin, ja olikin järven rantaan tehty pieni mutta erittäin soma uintihuone.
Nyt tuli Niemimäkelässä toisenlaiset tavat. Kaikkien ensimäinen työ Iikalla oli puhdistaa talo kelvottomasta työväestä.
Kyllä on tullut Pertusta herra, vaikka lapsena oli ollut semmoinen vetelys, jotta ei ollut muuhun kyennyt kuin syömään ja maata. Aivan se onkin mahtiherra, mutta paljon se on rahaakin maksanut. Kalliolan talo meni kokonaan siihen koulun käyntiin ja vähänkös se Pitkä-Risto muutenkin on hänen vuoksensa kulunut!
Kiitos Luojani! Täältä olen sinut nyt löytänyt! Kotiseudullamme on minulla talo ja viljaa kyllin, sinne täytyy sinunkin seurata minua. Kaikki minun omaisuuteni olkoon myös sinun. Hurskas, oikeauskoinen mies on meilläkin sangen tarpeesen, sillä tuo uusi oppi levenee levenemistään kasvavassa polvessa. "Pyörtymys valtasi minut. Niinkuin öiseen sumuun peitettynä seisoi edessäni tuo vanha vaimo.
Ja odottaessaan pani vaari sitä varten valmiit vastauksetkin veljenpojan suuhun. »Nyt ei muuta kuin setä taipaleelle ja heti! Lähden itse saattamaan.» »Olipa nyt talo kuinka pieni tahansa, niin ei tässä hätää tule, kun ei ole tullut ennenkään.» »Saadaan se suo-oja kerran vielä mitenkuten kaivetuksi.» Veljenpoika tuli tupaan, ripusti turkkinsa naulaan ja teki tulen. Ka, täälläkö se istuu pimeässä.
Toiset lapset olivat myöskin heränneet, he istuivat sängyissään ja katselivat säikähtyneinä ja ihmeissään Maita. Isoäiti, joka asui kerrosta ylempänä, oli herännyt ja lähetti palvelijansa kysymään, mitä oli tapahtunut. Koko talo oli jalkeilla pikku Mai oli sairastunut. Lähetettäisiinkö hakemaan lääkäriä? Soitettiin jo palvelijalle; ja kaikki olivat kovassa touhussa.
Hetken aikaa oli kohdalla järven rannalla oleva talo ja sen saviset pellot. Siellä näytti olevan harmaata ja ikävää. Kaivonvintti kohosi metsän yli, töröttäen pilvessä jumottavaa syksyistä taivaanrantaa vasten. Lämpiävästä riihestä tupruava savu painautui maata myöten menemään.
Mutta sinulle se oli onneton tapaus, sillä jos rannalle olisi kapulakaan ajautunut, olisivat he kyllä nuuskineet joka paikan ja löytäneet pian sinutkin.» Kauhun talo. Yö saavutti meidät kävellessämme, ja pilvet, joita iltapäivällä oli alkanut nousta, taajenivat ja synkkenivät. Vuodenaikaan nähden oli sentähden tavattoman pimeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät