Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Taistelun päätyttyä ei hän tahtonut antaa aikaa ryöstämiseen, eikä myöskään pitänyt suotavana, että vihollista turhanpäiten ajettiin takaa. Hän koetti aina, mahdollisuuden mukaan, hoitaa sairaita ja vankeja. Uskonnon määräyksiä, tahtoi hän, oli noudatettava. Itse hän ei koskaan laiminlyönyt rukoilemista saadakseen rukouksesta voimaa taisteluihin.
Hoplitein raskas joukko enimmäkseen ratkasi taistelun; sen asetteli Epaminondas vinorintamaksi, josta Filippos sitte kehitti Makedonian falangin. Kotielämä ei kreikkalaisista ollut yhtä tärkeä kuin meistä, koska kansalainen aina katsoi enemmin kuuluvansa valtiolle kuin perheellensä ja yleisiä asioita toimiskellen vietti enimmän osan aikaansa poissa kotoaan.
Jos aattelevat, eivät toki tunne, Kun sydän heillä himojen on orja. Jos tuntevatkin, kestää tunne hetken, Niin sammuu hempeään ja velttoon mieleen. On toista johtaa karaistua kansaa, Työn, taistelun ja vaivan koulimaa, Kuin Israel; se kestää ponnistusta, Ei murru myrskyss', on kuin palmupuu: Jos kuivast' erämaasta kiskot sen Ja kosteikkohon istutat, se versoo Ja kantaa virvoittavan hedelmän.
Ja käsittämättä, miten se oli tapahtunut, voimatta milloinkaan selittää, miten tuo Jumalan salaperäinen työ kävi täytäntöön hänen sielussaan, tunsi hän varjojen, jotka olivat sumentaneet hänen sieluaan, väistyvän ja taistelun päättyvän.
Taistelun loppupuolella valtasi muutamat kymmenet ensikertalaiset sellainen kauhu, että he syöksyivät pois ja yrittivät paeta, mutta mastigoforit olivat paikalla heidän kimpussaan ja ajoivat heidät lyijypäisillä kepeillä takaisin taistelun tuoksinaan. Hiekkaan syntyi suuria, mustia lammikkoja; alastomat, haavoittuneet ruumiit makasivat maassa kuin mitkäkin lyhteet.
Kun joku kysyi häneltä, eikö hän aikonut ottaa yllensä keisarillista pukua, vastasi hän: "En ota: Böömin kuningas on usein nauranut minun harmaata pukuani, vaan tänään se nauraa häntä." Kohta tämän nöyryyttävän kohtauksen jälkeen uudisti Ottokar taistelun, mutta kärsi pahan tappion ja kaatui itse sotakentällä.
Oli ihanaa, mutta samalla hirvittävää nähdä, kun Pappenheim teki hyökkäyksensä suomalaisia vastaan Rippach-puron itäpuolella. Rautapukuiset, vastustamattomat kyrassierit karkasivat Stålhandsken kimppuun; kaikki horjui ja ruhjoutui tuon musertavan hyökkäyksen alla, suomalaisten hevoset, jotka samoin kuin heidän isäntänsäkin olivat aivan uupuneita pitkän taistelun vaivoista, kaatuivat selälleen.
Svjatopolk-Mirski huomasi, että taistelun päätöksen johdosta kysymys hänen jäämisestään tai eroamisestaan ei vielä ollut ratkaistu. Huolissaan asemastaan hän peruutti jo annetun luvan julkisen, yleisvenäläisen semstvokongressin pitämiseen, mutta salli jo Pietariin kokoutuneiden edustajien yksityisesti kokoutua.
Nuorikko tosin ei enää voinut kaikille näyttää iloisia kasvojansa, ne, jotka likemmin häntä katselivat, voivat kyllä nähdä kovan taistelun jälkiä muutamissa jäykistyneissä piirteissä suun ympärillä, mutta hänen käytöksensä osoitti kuitenkin sitä varmuutta, jota hänen asemansa tuotti.
Päästyämme nimittäin ylös siellä olevalle 45 m. korkealle kummulle, johon johtaa 226 porrasaskelta ja jossa ylinnä seisoo leijona, joka on valettu ranskalaisilta otettujen kanuunien pronssista, piti prof. D. meille täydellisen luennon taistelun käynnistä, osoittaen mistä suunnista liittoutuneet olivat tulleet, mihin pysähtyneet, mitä kunakin tuntina oli tapahtunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät