Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Eipä tämä sentään niinkään huonosti tainnut onnistua... Minä luulin sen pahempaakin sanovan ... ainakin ensi aluksi... Ka... Kaisu! Eikös se mestari ole kotona? Ei... Mitäs Kaisulle kuuluu? Ei mitään. Eikö mitään. Ei... Missäs se mestari on? Mestariko?... Se meni vähän asialle. Tuleekohan se kohta? Niinkö mestari? Ei saa! Minkätähden ei saa? Saahan? Eikä saa... Kun minä menen jo naimisiin...
Se asuu heti tässä nurkan takana, sanoi Nehljudof. Niin, sehän on totta, sinullahan on jotain asioita vankilassa? Olet tainnut tulla vankilan asianajajaksi? Niin kerrottiin Kortshagineilla, puhui Shenbok nauraen. He ovat jo lähteneet. Miten on asia? Kerro nyt! Niin, niin, tottahan se on kaikki, vastasi Nehljudof, mitäpä tässä nyt kadulla rupeisin kertomaan.
"Voithan tuolta ainakin kysyä, ja tuskinpa se seppä on siksikään saanut suutansa auki." Olli ei olisi muutoin enää tainnut koko naimahommasta välittää, mutta olihan tuo hiukkasen ilkeätä nuorelle miehelle tyhjän panttina säilytellä solkea, sormusta, silkkiä ja vielä kapioitakin, kun nuo nyt kerran oli tullut hankituksi. Sen vuoksi alkoi hän aprikoida piika-Riittaa.
Ennenkuin meni levolle, virkkoi Lönnrot vielä ulos katsahtaen: Olisipa nyt ollut viileä kävellä öiseen aikaan ja kuuminta päivää olisi maannut, mutta eipä olisi tainnut se pappasi päästää. Ohhoh! onpa tässä kuin Abrahamin helmassa ja hän nauroi makeasti hupsahtaessaan sängyn untuviin.
Ahaa, vai se veitikka sen teki! Vuonna 1815 seisoi hänen isänsä pyssynpiippuni edessä!... Olisipa tainnut olla parasta, jos silloin olisin näpsäyttänyt miehen!»
Sodass' olj hän, todellaan, Everstluutnanttina vaan, Armeijaan ois saanut tulla, Jos ois voinut toista kuulla. Vaan hän kulki polkuaan Oman päänsä jälkeen vaan, Ketään ei hän kuulla tainnut, Eri joukon siis olj saanut. Kuule, olj min muotoinen: Päällä harmaa takkinen, Tehty kotiluhtiloissa, Keritty olj villat koissa.
Kokouksessa oli siitä kyllä tainnut olla vähän puhetta, oli ehdotettu useampia, vieläpä oli joku kuninkaista minuakin maininnut, mutta minä otin asian pilaksi, sillä niin suurta kunnioitusta en toki olisi odottanut minä, jolle ainoalle ei edes oltu uskottu ketkä kuninkaista syyllisiä oikeastaan olivatkaan.
INKO: Ei se kenellekään kuulu pahaa tekevän, joka itsensä vain kastaa antaa ja ne uudet luvut päänsä päällä lukea. Mutta muuten suuttuu ja uhkaa Ristin soturit perästään lähettää. LALLI: Vai uhkaa. INKO: Sinua ei kastettu Kupittaalla? LALLI: Ei. INKO: Et tainnut olla koko tienoillakaan? LALLI: En. INKO: Vaikka kävi arpakapula? Elän parhaiten omalla turpeellani. INKO: Minä siellä olin.
Hän toipui kuitenkin pian hämmästyksestänsä ja käski häntä istumaan; Jussi täytti oitis hänen vaatimuksensa, istui alas, otti nuuska-rasian taskustansa ja pani muutaman hyvän kuormallisen tästä nenäänsä; hän tarjosi Annallekin, joka ei tainnut olla suutansa nauruun vetämättä.
Kuulosti kuin hän olisi sanonut: »hän on tainnut olla jo melkein liian kauan
Päivän Sana
Muut Etsivät