Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Hän etsi taipumuksia lapsissa kuin neliapiloita niityltä; ja kun Grip Thinkalle oli sanonut Jörgenin menestyksen olleen yhden harvoja vihantoja korsia hänen elämässään, niin salasi hän sisimmän ajatuksensa, että Inger-Johannan pieni koulu oli hänen aatteittensa kasvattama taimi.
Ja kristillisyys, joka veltostuneesen ihmissukuun uuden elonvoiman loi, puhkesi tosin Aasian maasta, mutta tämä vieno taimi oli Euroopaan muutettava, että se täältä voisi kohouta suureksi, varjostavaksi puuksi kauniilla, hyvänhajuisilla kukilla ja suloisilla hedelmillä.
Taimi, joka oli istutettu hyvään maahan, oli siitä väkivaltaisesti revitty ylös ja heitetty rikkaruohona tietämättömiin. Taimi juurtui siellä uudestaan, mutta mitkä hedelmät on se kantava? Varpuset. Me puhuimme tämän kertomuksen alussa muutamia sanoja Suomen merimiehistä yleensä.
Vaali on tuntenut ilon; hänellä oli tytär. Neljän kuukauden vanhana kihlattiin hän Mustafa Pashalle, tuolle vanhalle veren-imijälle. Viiden kuukauden ikäisenä kuihtui hento taimi.
Että niin on laita sekä että hän vain hämärästi muisti toisen maan, Suomen. suojanneen hänen kehtoansa, ei saata kummastuttaa ketään, joka tulee ajatelleeksi, kuinka aikaiselta tuo pieni taimi muutettiin ruotsalaiseen maahan.
Hän on jo tosikuninkaan taimi, jonka kehitys on alkanut menestyä.
Humala, Remusen poika, Piennä maahan pistettihin, Kyinä maahan kynnettihin, Viholaisna viskottihin, Osman pellon penkerehen, Vierehen Kalevan kaivon. Siitä taisi taimi nosta, Yletä vihanta virpi, Osman pellon penkerellä, Vierellä Kalevan kaivon; Nousi puuhun pienoisehen, Kohti latvoa kohosi.
Ei tullut kukaan ajatelleeksi, että tuossa huutolais-pojassa oli ihminen kehkeytymässä, ei huomannut, että tässä oli heikko ihmistaimi, jätetty turvatonna tuulien valtaan. Ei huomannut kukaan miten kovasti tämä taimi kaipasi päivänpaistetta, edes pikkuisenkaan säälivää ihmisrakkautta, ei, kukahan sitä niin pitkälle ajatteli, olipa tuo ainoastaan huutolaispoika!
Raitis, puhdas oli vuokon tuoksu, suloinen ja hertas kukka itse. Tuli immyt, nuori, ihanainen, vallatonna leikki kukkaisilla: vuokon taittoi, kantoi rinnoillansa, kunnes kuivunehen luotaan heitti. Vihantana versoi taimi nuori immen sydämmessä ensimmäinen. Raitis, puhdas oli lemmen tunne, nuortea ja sorja impi itse.
Kun minä vielä olin pieni tyttönen, niin äitini kertoi minulle tuon vanhan jouluhistorian Betlehemistä, ja minä otin sen vastaan lapsentavoin ja kätkin sen myöskin muistooni, mutta siitä on jo monet vuodet, ja aika ja olosuhteet ovat himmentäneet tämän muiston; minä olen kuin juureton taimi, minä harhailen ympäri henkisten virtauksien aavikkoja ja etsin turhaan tukea.
Päivän Sana
Muut Etsivät