Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Istutti ihanan taimen Ilkiöille istumille; Pani paikoille pahoille, Koivun juurille koville, Iäksensä itkemähän, Kuuksensa kujertamahan, Joka viikko vieremähän, Muut ajat murehtimahan. Ei ole ilta, kun en itke, Eikä yö, kun en valita, Se ei viikko, kun en viere, Se ei kuu, kun en kujerra.
Ihmisiä ne olivat, jotka häiriten pyhän kaupungin rauhaa, kylmäverisinä ja ilkeinä, kuin pahat henget, pimeän kanssa tekivät liiton saattaakseen toisen ihmisen perikatoon, mutta ihmisiä nekin olivat, jotka keskellä synkän yön kauhuja tunsivat sen jumalallisen taimen minkä taivas kätkee kuolevaisten lastensa poveen, omissa rinnoissaan puhkeavan kauneimmiksi kukiksi.
Tuli immyt, nuori, ihanainen, Vallatonna leikki kukkaisilla: Vuokon taittoi, kantoi rinnoillansa, Kunnes kuivunehen luotaan heitti. Vihantana versoi taimi nuori Pojan sydämmessä ensimmäinen. Raitis, puhdas oli lemmen tunne, Nuortea ja reipas nuorukainen. Tuli immyt, nuori, ihanainen, Vallatonna leikki sydämmillä: Taimen taittoi, helli rinnoillansa, Kunnes kyllästyi ja luotaan heitti.
Niiden keskessä oli sydän tyhjentynyt tunteista, joiden juuria nakerti kaukainen kaipaus ja toteutumaton toivo. Mistä kaipaus ja mitä toivo? Sitä en itsekään tiennyt. Se oli hämärä ja sanaton. Se kitui vain vanhoissa muistoissa, joiden kuivuneissa juurissa ei ollut mehua uuden taimen tekoon. Eikä ollut ilo iso omista ajatuksistakaan.
Tuli poika, nuori, ihanainen, vallatonna leikki sydämmillä: taimen taittoi, helli rinnoillansa, kunnes kyllästyi ja luotaan heitti. Enkeliksi taivahasta naista muudan kiittelee, pahan hengen heittiöksi toinen häntä väittelee. En mä kiitä enkeliksi, heittiöksi hauku en, siinä kiitos, siinä moite: nainen onpi ihminen.
Laski poian polvillensa, Lapsen lannehuisillensa, Alkoi päätänsä sukia, Hapsiansa harjaella, Hopiaisella sualla, Kultavarsi harjasella; Suastansa pii pirahti, Taimen taittui harjastansa. Rapasihen etsimähän, Taimenta tavottamahan, Katoi poika polviltahan, Lapsi lanne'puoliltahan. Tuossa hirnui Hiitten ruuna, Päräsi pahan heponen. "Mitä hirnut Hiitten ruuna, Päräjät pahan heponen?"
"Olette oiva profeeta", vastasi Aino, laskien päivänvarjonsa melkein alas; "mutta ettehän tahdo, että minun talvellakin pitäisi kiivetä kallioille?" "Talvella, en tietysti." "Niin, ja mitä voisin tehdä koko pitkän taimen? Täällähän ei ole tanssijaisia, ei teaatteria, ei laulajaisia tahi soittajaisia, eikä mitään huvituksia". Aino näytti aivan epätoivoiselta.
Laveassa, mutta pystyvässä puheessa painoi kirkkoherra sydämelle sitä, kuinka nämät lapset lähtevät nyt avaraan maailmaan, jossa he ovat niinkuin pisara meressä, maailman pauhaavien myrskyjen seassa, jossa on monta vaaraa, monta viettelystä, jotka saattavat pian turmella heikon taimen, jos ei se ole hyvin istutettu ja hoidettu.
Niin poltti poloinen aika Tupakkia tuskissansa; Neuvoi aina nuorempia, Ett'ei pahasti pitäisi Piippuväelle puhua, Lapset vahvasti varoitti, Ett'ei taimet tallattaisi. Veipä vettäkin välistä, Kantoi taimen kasteluksi, Varoittipa varpusetkin, Taimitarhasta ajeli.
Käsivarret olivat pitkät ja suonikkaat; samoin kädet, joitten kouristus varmaan oli hyvin väkevä. Sen sääret ja jalat muodoltaan erittäin sievät olivat, niinkuin yläraajatkin, paljaat. Se oli puettu hohtavan valkoiseen tunikaan, ja lanteita ympäröitsi kaunis, välkkyvä vyö. Se piti kädessään viheriää rautatammen oksaa; vaan tästä taimen merkistä huolimatta oli se koristanut vaatteensa kesäkukilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät