Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Etäisyyden väräjävässä autereessa ne häipyivät näkyvistä yhteen metsäsinen kanssa, mutta tännemmäs ja tännemmäs ne yhä suurenivat, niitä oli satoja, tuhansia, minne vaan katsoi. Uuno katsahti taaksensa ja ihmetteli, että kyytimies siellä vaan pani käppyrässä tulta valkopesäiseen piippuunsa, niinkuin ei mitään outoa olisi auennutkaan eteen. Silminnähtävästi tämä oli hänelle jokapäiväistä.
Everstillä oli piiska kädessä, ja sillä hän huimasi poikaa käteen, niin että kortteli putosi maahan. »Tällä kertaa pääset näin vähällä, mutta älä vain toiste tule varastamaan», sanoi eversti ja meni oikoisena taaksensa katselematta komeaan kartanoonsa, tuntematta, että tuon köyhän pojan sydän oli särkymäisillänsä. Junno kiirehti kipeän äitinsä luo.
Hänen tullessaan lennähti varesparvi tästä suuresta puusta, ja hetken kovasti räpistellen siivillään vaihettivat ne sijoja. Vihdoin pääsi hän maantielle. Vasta täällä hengähti hän rauhallisemmin, vaikka yhä vielä vilkui taaksensa.
Jos hän nyt käänteessä ei katsahda taaksensa Hannaan ja nyykäytä ystävällisesti päätä, niin epäselvyys jää heidän välillensä ja asia pysyy ikäänkuin ratkaisematta. Kaikki nousi vielä kerran vimmattuun taisteluun Henrikissä: "En katso, en katso!" ajatteli hän. "Minullakin on oikeuteni!" Mutta juuri käänteessä hän ajatteli: "Henrik, katso nyt vielä kerran Hannaan."
"Ja kumminkin ovat he niitä," sanoi edellinen lopuksi. "Niinpä ovatkin," päätti Guttormkin. Miehet lähenivät lähenemistään, vanhempi seisahtui ja katsoi taaksensa, nuorempi teki samoin, sitten taas he jatkoivat kulkuansa.
Mutta kukahan tuo rouva lienee ollut?» Ikäänkuin vastausta saadakseen katsoivat molemmat taaksensa yht'aikaa, ja samassa he näkivät nuoren, sorean herran, joka tuli rouvaa vastaan ja huudahti: »Miten äiti täältä päin tulee?» »Täti, se oli hän!» kuiskasi Iiri, »Ihalan nuori maisteri se oli». »Hän se oli, ja tuo rouva oli siis hänen äitinsä, Ihalan patruunan rouva.
Mutta meidän kansallemme on kuitenkin epäilemättä tuleva se kunnia, että se yksin on tässä suhteessa päässyt runottaren suosikkeja Kreikkalaisia sangen lähelle, jättäen kauas taaksensa kaikkein muitten kansain jaloimmatkin teokset. Tämä paikoittainen heikommuus niinkuin myös ylimalkainen etevyys on astuva esiin nyt seuraavasta eriseikkain tarkastuksesta.
Se oli tyttö; sillä oli valkoinen päähine ja luultavasti se ei häntä nähnyt, sillä kuultuaan huudon: "odotapas vähän!" säpsähti se ja katsahti hämmästyen taaksensa, mutta pakeni taas linnun nopeudella ja katosi usvaan. Vaikka tyttö niin nopeasti vilahtikin hänen ohitsensa, oli Bertelsköld kuitenkin suureksi kummastuksekseen luullut tuntevansa hänen piirteensä.
Nyt, sanoi Athos, ottaen viittansa ja laskien hatun päähänsä, nyt kun olen temmannut sinulta hampaat, kyykäärme, pure nyt jos voit. Ja hän meni huoneesta, katsahtamatta edes taaksensa. Portilla tapasi hän ne kaksi miestä ja hevosen, jota he pitelivät suitsista.
Pihalla istui Renkala reessään ja huusi Iirille: »Tule nyt joutuun, tyttö, ei sitä usein huutotyttöä isännän rinnalle rekeen aseteta, hihi hii» Iiri riensi rekeen, kyyneleet vierivät hänen silmistään, hän katsoi vielä kerran taaksensa, isäntä huimasi piiskallaan hevosta, ja Iiri läksi uutta kotiansa kohti. Arvo katsoi heidän jälkeensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät