United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Helsinki leviää särkällä, joka Uudenmaan manteresta pistäikse eteläänpäin Suomenlahteen ulos, muistutellen Kreikanmaata mieleen. Perustana on jokapaikassa harmaakivi, joka välin kohoaa yhtenäisiksi valleiksi, välin törröttää yksinäisinä kukkuloina, joiden välillä vedenjätemulta ja savi on notkojen pohjan peittänyt. Meri on tähän niemimaahan leikannut monta lahdelmaa ja poukamaa.
Mutta silloin ei käänny ainoastaan hänen päänsä, vaan koko yläruumis! Hartiat ja olkapäät ovat hyvin koholla; seljässä törröttää suunnaton muhku ... kuin mikäkin vaatemytty. Hiustupsujen välistä se pullottaa korkealla ... terävänä, pelottavana ja säälittävänä. Kaulassa, nuorasta tehdyssä silmukassa, riippuu miehellä halkosaha. Se esine se keikkui äsken hänen hartioittensa päällä.
Yhdeksäntoista-vuotiaana odottelee nuorukainen vielä mielihyvällä 20-vuotisen arvokasta asemaa, sillä niinkauan kuin ikäluvun edessä vielä seistä törröttää pelkkä ykkönen, pitää maailma häntä yhä vaan kykenemätönnä kaikkeen sellaiseen, mihin hän itse mielestänsä on jo hyvinkin ovela. Yhdeksänkolmatta vanhana hän jo hieman sekavin tuntein odottelee kolmannen kymmenen täyttymistä.
On aikoinaan särkenyt myllynkin niskastaan, koska pari myllynkiveä ja joukko seinähirsiä törröttää paraassa nielussa. Onhan siinä vilskettä: vesi valkeana vaahtona, ja hieno huuru kohoaa kohden korkeutta. Astumme siinä portaita myöten kosken alle, toivoen joka askeleella, että Matkailijayhdistys jo olisi tehnyt aikomansa paremmat portaat.
Keskellä kohoo linna ankara; sen rautaristiportit lujasti vastustelee, jos joku väkisin sisälle pyrkisi, sen vallit jyrkkinä, vahvoina seisoo; syvään kaivanto maan poveen käy; ylt'ympär' linnan juoksee verkalleen joki; torni vartijan se paistain korkeana törröttää. Nimetön.
Kaaret törröttää ja mustat torvi-tynkät; katsoo taivaan pilvet synkät huoneisiin. Sortui lies! Raunioihin kylmiin noihin vielä kerran katsoo mies. Niin tyynnä tarttuu matkasauvaan. Vaikk' kohtas isku kohtalon, jäi vielä sulo lohtu toki: kun rakkaitaan hän koota koki, kas, tallellahan kaikki on! Alas virtas! vaski riittää, kaava tuli täytehen! Tokko tekijöitään kiittää työ, kun tuomme esiin sen?
Maast' ylös törröttää sylen verran puun tyvi, tammen 327 tai ikihongan kanto, jot' ei lahoks saa sade kuunaan. Valkea paasi on pantu sen kumpaisellekin puolle teitten käänteeseen, kuss' aukea on ajotanner. Hautako merkkeineen kenen ammoin kuollehen lienee vai ajokiistämön maali, mi tehty on taattojen aikaan? Pannut on määräks sen nyt askelnopsa Akhilleus.
Rinnassa on mulla merkkinä nyt hävyn häntätupsu: Siinä se seista törröttää eikä arkana alas lupsu. Kyllähän sen kaikki tietävät, mua ei piä liki tulla. Terävät hampaat ja törkiä suu on aina ollunna mulla. Voi kun oisi sarvet mulla pienet käyräpäiset, tukan alta piilostansa tuskin näkyväiset. Sarvet niinkuin Saatanalla oli olemassa kun ma kuvaraamattua tutkiskelin lassa.