Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Hän loi tuiki, synkän katseen äitiinsä, ja kun se siinä yhä selaili ja etsi, äänsi hän synkkänä. »Enkä rupii lukemaan.» Se oli hänen ensimäinen askeleensa kansanvalistustyössä.
Tule, Tuonen tumma pursi, satamahan miestä saata, miestä, jonka matka mursi; kaipaan kangastuksen maata: pääskyn virttä viiripuussa, kotikummun kultasantaa, laituria lahden suussa, heleätä heinärantaa.» Lauloi Sykkö vienon virren yössä maaten, matalalta, luota synkän seinähirren, sysimustan orren alta.
Maurilaisten aikana se oli ollut vähän loistoisakin; mutta nurkkaan oli, niinkuin jo mainitsin, tehty tulisija, jonka savu oli liannut seinät, melkein kokonansa soaissut koristeet ja tehnyt koko huoneen synkän näköiseksi.
Entisen synkän kärsimyksensä aikana ei hän oikein ollut osannut tuntea, miten suuresti hän Lygiaa rakasti. Vasta nyt, kun hän taasen sai toivoa hänen omistamistaan, hän sen tunsi. Intohimo herätti hänet, kuten kevät ja lämmin aurinko herättää eloon maan, hänen tunteensa eivät olleet niin sokeat ja rajut kuin ennen, vaan hartaammat ja syvemmät.
Silloin ymmärsi Ester, että poika oli tyytynyt osaansa ja aivan levollisesti laskeutunut lattialle ja nukahtanut ja että hän koko ajan oli nukkuva, sillä välin kuin Bengt istui tuolla kirjotuspöytänsä ääressä ja synkän näköisenä odotti, että yksinäisyys ja pimeys pehmentävät Svenin paatuneen sydämen.
Hän loihti toisen kummastuneitten silmien eteen Niilin synkän filosofian alkuaikaisia salaisuuksia noita tähtitaivaalta poimittuja salaisuuksia ja oudon kemian ihmeitä, jotka noina aikoina, jolloin järki vielä oli vain mielikuvituksen palvelija, hyvin sopivat ylimaallisen magia-opin sisällykseksi. Hän oli nuoren papin silmissä kuolemaa uhitteleva, yliluonnollisin voimin varattu ihminen.
Häntä oli murhe masentanut siihen määrin, ettei hän muutamia päiviä aikaisemmin ollut voinut siellä enää elää, ja nyt tunsi hän päinvastoin, ettei voinut enää elää muualla kuin siellä, minne hänen synkän elämänsä tavat olivat juurensa laskeneet. Eräänä iltana sai hän vihdoin kirjeen ja kaksi sataa frangia. Rosalie kirjoitti: "Rouva Jeanne!
Kentällä ei ollut muita istumasijoja kuin nurmikko, johon seuraväki oli asettunut taajaan ryhmään, naiset vasemmalle puolelle lavaa ja miehet oikealle; etäämpänä olevat istuivat ojien reunalla niin paljon kuin tilaa riitti. Se oli mitä omituisin näkö tuo kaksivärinen ryhmä, synkän sininen ja ruskean harmaa, selkä selän takana, pää päässään kiinni.
Amen! sanoi ääni takanapäin, ja kun hän kääntyi, näki hän isä Hieronymuksen seisovan vieressään. Hänen olentonsa oli synkän juhlallinen, synkkä hymyily väreili hänen kalpeilla huulillaan. Tiedätkö, mitä anot, tyttäreni? kysyi hän. Voittoa katoliselle uskolle! Kuolemaa vääräuskoisille! Olet nuori ja ihmisen mieli on muuttuvainen.
Tanssi kävi huimemmaksi; esitettiin baletti, jossa kaunis Stiina Fleming esitti Kalypson osaa ja sittemmin niin kuuluisa suomalainen Arvid Horn näytteli Ulyssestä. Tanssi vuorotteli paimenlaulujen kanssa, jotka kreivi Kaarle Gyllenborg oli sepittänyt ja joissa Kalypson kuultiin lausuilevan: "Aurinkoinen armahainen, meren helmaan vaipuvainen, anna tulla synkän yön, pian laata kaiken työn.
Päivän Sana
Muut Etsivät