Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. toukokuuta 2025


Ei Ketty, sinä petyt; minä en rakasta häntä enää, vaan minä tahdon kostaa hänen ylenkatseensa. Näin sanottuaan istahti hän pöydän ääreen, otti kynän käteensä ruvetaksensa kirjoittamaan. Mutta monenlaiset tunteet taistelivat hänen sydämmessänsä, ja niin hämmensivät hänen ajatuksiansa, ett'ei yhtään sanaa ilmestynyt paperille.

Selma ja Vainio alkoivat tanssin. Koko elämässänsä ei Selma ollut itseänsä niin onnelliseksi tuntenut. Hänen mielestänsä ei kukaan koko maailman piirissä tanssinut niin hyvin kuin Vainio, ja hän toivoi sydämmessänsä, että hän nyt saisi tanssia suoraa päätä taivaasen. Antti, kihlaus ja häät olivat unohdetut; niin koko maailmaa ei tämä nuori tyttö muistanut.

Sydämmessänsä, sen syvimmässä sopukassa hän tiesi menetelleensä niin huonosti, alhaisesti, säälimättömästi, että, muistaen tätä tekoa, hänellä ei ollut oikeutta katsoa silmiin ketään, saatikka tuomita ketään, puhumattakaan siitä, että olisi voinut pitää itseänsä sinä erinomaisena jalosukuisena ja jalomielisenä nuorena miehenä, jommoisena hän itseänsä piti.

Vihkimisen päätettyään iloitsi pater Jerome sydämmessänsä siitä, että se oli hänelle niin hyvin onnistunut ja että nuorikot olivat tehneet niin vähän vastarintaa. Hän vei heidät pappilaan. Tämän merkillisen historian loppu. Nyt tulla tuhutti matami Manon aivan hengästyneenä. Hän oli kotona kauan odotellut sulhasen tuloa. Häntä ei ollut kuulunut.

"Tee, niinkuin Gudula sinulle sanoo", lausui ukko Baruch juhlallisesti, "sillä Jumalan sana on hänen suussansa, ja rakkaus on hänen sydämmessänsä; hän on sinua suojelus-enkelinäsi neuvonut". "Niin, suojelus-enkelinäni hän on minua neuvonut", kertoi Mayer Anshelm, hellästi irroittaen tytön pienen, valkean käden käsivarrestaan ja suudellen sitä.

Petrea kiitti sydämmessänsä taivasta kaikesta viattomasta ilosta maan päällä. Tuona autuaallisen ihanana aamuhetkenä muuttuivat kaikki ajatukset ruusunpunaisiksi.

Ja nyt kirosi hän monasti sydämmessänsä vikkelää kieltänsä ja noita iloisia vehkeitään, joista hän ennen oli ollut niin iloinen, mutta jotka nyt olivat ryöstäneet häneltä sen toimen ja työn-ansion, jotka olisivat voineet saada hänen vaimollensa huojennusta ja tehneet hänen päänaluksensa pehmeäksi.

Minun rukoukseni kuului näin: "Herra, anna evankeliumisi valon pian paistaa tälle viheliäiselle kansalle, että he totuudessa tuntisivat sinut ja saisivat kokea sydämmessänsä sinun rauhaasi!"

Ja vaikka he eivät voi käsittää luonnon salaisuutta, tuntevat he sen kuitenkin sydämmessänsä, eikä luonnon salaisuus olekaan muuta, kuin että Jumala on meissä kaikki kaikissa. Satu Olipa kerran sisar ynnä veli, He muutoin kyllä taitavasti eli, Kaks seikkaa heist' ei ollut mielehen: Työnteko, siivo totteleminen.

Eräs akka, joka kulki maantiellä, näkyi myös sinne pyrkivän, ja Junno pidätti hevosensa kysyen akalta: »Miksi tänä päivänä ihmisiä kirkolle rientää?» »Siellä vihitään meidän nuori pappimme, maisteri Salo, ja puutarhuri Kylvön ihana neiti.» »Vai niin», vastasi Junno ja ajoi myös kirkolle, ajatellen sydämmessänsä: »Maissi on veljeni oma. Mannia on aina onnetar suosiellut.

Päivän Sana

olewanne

Muut Etsivät