United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eivät he itse tietäneet, kuinka sydämmellisen iloisiksi ja lämpimiksi kaikki ihmiset tulivat, kuin heitä näkivät; ja koska he olivat sangen hyvät ja ystävälliset lapset, niin luulivat kaikki, että se vain oli sentähden.
Hän tunsi, että heidän välinsä ei ollut enää sama kuin ennen, ei yhtä sydämmellisen avomielinen kuin ennen. Ja taas hän alkoi sekä ruumiillisesta heikkoudesta että sisällisestä levottomuudesta vaipua siihen surumielisyyteen, jonka Erik oli toivonut haihtuvan hänen tultuaan äidiksi.
Herra Vigert kumarsi ja hänen silmänsä kirkastuivat, niin että koko muotokin samalla kirkastui. "Kiitoksia", vastasi hän innokkaasti, "tahdon kyllä oikein mielelläni, sen vakuutan teille, neiti Cecilia. Saanko pyytää teitä viemään kunnioittavan, vaikka tuntemattoman tervehdykseni isällenne ja äitillenne ja sydämmellisen tervehdykseni neiti Agnesille?" "Kiitän.
"Pysähtykää vähän!" sanoin ja melkein häpesin, "toivoisin, että suuteleisitte minua ja sanoisitte hyvää yötä." Tunsin sillä hetkellä sydämmellisen halun saada ulkonaista rakkauden osoitusta. Vaikka sydämmessäni tunsin näkymättömän täydellisen rakkauden, ikävöin jotakin, joka saattaisi minut tuntemaan, ett'en ollut aivan ystävättä tässä suuressa kaupungissa.
Mutta kuin Elina illemmalla tuli luokseni, kuin taasen näin lempeän uskollisen katseen hänen rehellisissä harmaissa silmissään, kuin kuulin vanhan, sydämmellisen soinnun hänen äänessään ja kuin hän äkkiä tarttui käteeni sanoen: "Kiitos sinulle siitä, että menit sinne", niin silloin olivat kaikki epäilykset hävinneet, silloin työ, johonka aioin mennä, ei ennä tuntunut parannuskeinolta, vaan ilotoimelta, elämä näytti suloselta, ja minulle syntyi halu päästä matkalle ja alottaa sitä taistelua, joka vast'ikään oli tuntunut niin kärsimättömän raskaalta.
Anna oli onnellinen, hän voi tuntikausittain istua ja kuunnella veljen kertovan matkoistaan, hän tunsi itsensä niin sydämmellisen tyytyväiseksi veljensä kuiskatessa ettei kukaan ymmärtänyt häntä niin hyvin kuin "hänen pieni, kiltti siskonsa". He kävelivät usein yhdessä ja suunnittelivat, että Juhon pitäisi Annalle lähettämäinsä pitkäin kirjeitten pohjalla kirjoittaa matkakuvauksia, ja hänestä tuntui niin riemuisalta nähdessään veikon tahtovan kokonaan unohtaa vanhat tapansa ja tulla vakautuneeksi mieheksi.
Hänen oli niin sydämmellisen hupaisa olla tyydyttämässä sydänten tarvetta, valamassa lohdutusta suruiseen, voimaa väsyneeseen, iloa ja kiitollisuutta jokaiseen sydämmeen. Niin kulki enkeli halki kristityn maailman. Vaan pakanamaailmaan hän ei voinut mennä.
Niin, valoisaa oli vanhassa kartanossa, ja epäilemättä levisi tämä lempeä valo Roosasta. Kaikki tottelivat jo hänen katsettaankin. Mihin hän tuli, toi hän rauhaa ja iloa; ken vaan kuuli hänen soinnukkaan sydämmellisen äänensä, hengitti vapaammin ja keveämmin. Hän itse oli ehkä vähän kalveampi kuin ennen, ja siitä ehkä näyttivätkin hänen silmänsä vielä suuremmilta ja loistavammilta.
"Ja panit pienet käsivartesi minun kaulaani, Gudula, suutelit minua ja sanoit suloisella lapsen-äänelläsi: minä pidän sinusta, Mayer Anshelm! Tuon hyvän, sydämmellisen sanan vuoksi olen minä sinusta pitänyt paljon ja tulen sinusta paljon pitämään koko elin-aikani, minä tulen aina olemaan veljenäsi, jos muutoin Gudula kaunotar ei halveksi olla minun sisarenani".