Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Päästäkseen rauhaan, oli Katri kerran lupaunut antaa Yrjölle suostumuksensa, ellei Niiloa vuoden sisään kuuluisi takaisin. Hän lupasi sillä hän luuli silloin jo makaavansa rauhassa turpeen alla. "Elämäni lanka katkeaa," ajatteli hän, "kun viimeinen toivon kipinä Niilostani sammuu." Mutta Yrjö riemuitsi sydämessään, sillä hän varmasti uskoi, ett'ei Niilo enään elossa ollut.
Hän särkyisi sydämessään, kun hän ajattelisi, että hänen Parsifalinsa saisi tietää oikean raskas-silmäisen elämän. Omalla vavahtavalla povellaan hän hänen tahtoisi suojella sen maailman kovilta käsiltä ja kovilta silmiltä.
Mitä ihmeellistä siinä on, että he, myöskin ymmärtämättömästi säilyttävät sydämessään toivoa kaukaiseen kostoon, päätökseen seista vihollisiaan vastassa ja voittaa heidät. Heille halveksivasti annettiin rahan yhteiskunnassa kaikki ylenkatse ja yhteiskunnassa asetettiin heidät kauppiaan ja koronkiskurien asemaan.
Lapsellisessa, iloisessa mielessään hän syvästi kaipasi jotain, joka oli tätä elämää parempaa, ajan yläpuolella. Hän oli usein puhunut Esterille siitä, ja tämä oli silloin aina vastannut, että pelastus oikeastaan oli hyvin yksinkertainen, itse asiassa se ei sisältänyt muuta kuin uskon siihen, mikä jo oli hänen sydämessään, uskon rakkauteen Jumalaa ja hänen Poikaansa kohtaan.
Muistot elpyivät emännän mielessä ja pakoittivat itkemään, samalla kuin hän tunsi sydämessään kovaa kateutta tuota köyhää vaimoa kohtaan, jolla lapsia oli noin viljalta.
Mutta Kalevala ei kerrokaan hänestä, että hän rakkaudesta ihmisiin etsisi oppilaita. Vasta kun hän Väinämöisen toimesta joutuu Pohjolaan, herää hänen sydämessään halu lähemmin liittyä Pohjan kansaan; mutta kun ne, joita hän oppilaikseen haluaisi, tekevät esteitä, palaa hän murheellisena omille mailleen.
Kaikki, mitä välillä oli, oli ollut pahaa unta. He kaksi kuuluivat yhteen. Eikä hän voinut käsittää ollenkaan, mitä Muttilalla saattoi siinä heidän joukossaan olla tekemistä. Sitten muisti hän sen, ja tunsi jälleen kipeän, tuskallisen piston sydämessään. Mutta sehän oli jotakin tilapäistä! Senhän täytyi olla jotakin ohimenevää.
Ja niin kauniilta hän näytti tässä miellyttävässä lohduttajantoimessaan, että Stratonikekin tunsi piston julmassa sydämessään. Hänen olemuksensa tuntui jalostavan tuon matalan ja pimeän majan nuorena, kauniina, mainehikkaana hän tuntui olleen luotu tekemään hyljättyjä sydämiä onnellisiksi! »Kukapa olisi uskonut, että sokeaa Nydiaa noin kunnioitetaan!» tuo vanha akka sanoi kuivaten kulmiaan.
Inkeri tahtoi puhua, mutta vihansa pauhinalla Svenonius esti hänen äänensä kuulumasta. Inkeri oli menehtyä papin sadatuksiin ja sydämessään vallitsevaan kauhuunsa; mutta luotuaan silmänsä taivasta kohden ja nähtyään Jumalan kaikkialla-olon merkin leviävän niin hänen itsensä kuin koko maanpiirin päälle, hengitti hän helpommin.
Hänen sydämessään oli toki sija yhdelle, hänen lapsuutensa ystävälle, joka siellä asui rakkaana unohtumattomana; mutta tuota sydämensä salaista tunnetta ja toivoa ei hän tohtinut oikeen vapaasti itsellensäkään tunnustaa, sitä vähemmin muille ilmoittaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät