Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Jumalan kanssa ei ole suinkaan niin helppo sopia kuin he meille ovat opettaneet. Sillä, näetsen kävisi kyllä laatuun hänen itsensä kanssa; mutta ensinnä on kaikki nuo tehtävät pyhän Hengen kanssa." "Etkö luule että minä häntä tunnen?" kysyi Randulf suuttuneena.
"Ja muutoin?" Julia katsahti puoleksi suuttuneena puoleksi kummastuneena vanhukseen, ikään kuin olisi tahtonut sanoa: "kuinka yksinkertaiset vanhat ihmiset sentään ovat" ja lausui, ynseästi olkapäätään kohottaen: "Minusta on kohtalo ollut tarpeeksi antelias, kun se jollekin antoi rikkaan hengen rikkaan viran sijasta".
Muutamat sanoivat kohteliaisuuksia, mutta toiset laskivat jotenkin julkeata pilkkaa, ja se alkoi häntä harmittaa. »Sinä vaan yötä lämmität, kaunis päivä, siksi että se sinut valtaa», sanoi eräs. »Ellei jo liene vallannut», lisäsi toinen. »Hän tekee kuin siskonsa. Kaikki päivät vajoovat yön helmaan.» »Ja pimenevät.» Alma läksi suuttuneena heidän luotaan toiseen huoneesen.
Vaimo meni hänen jälkeensä. "Ei suinkaan sinulla ole mitään vanhoja vaatteita, vanhoja housuja taikka vanhaa paitaa?" sanoi hän pyyhkien silmiä kädellään. Marit kääntyi suuttuneena. "Minusta sopisi paremmin tuommoisen vanhan vaimon, kuin sinä olet, istua kotona tuvassaan, kuin juosta vaan ympäri kerjäämässä", sanoi hän. Vaimo kallisti päätänsä ja leuka vapisi.
Puwusta tunsi Myhrberg miehen kreikkalaiseksi ja huusi häntä apuun, mutta sanaakaan wastaamatta ajoi toinen edemmäksi. Suuttuneena siitä armottomuudesta ojensi nyt Myhrberg pistolinsa miehen jälkeen ja tällä kertaa laukesi. Kaikki oli taas hiljaa.
Anna tänne! vastasi kersantti puoleksi suuttuneena, puoleksi leppyneenä, ja puraisi aimo palan hänelle ojennetusta tupakkarullasta. Mutta kuinkahan on, kersantti, eikö sittenkin ajettaisi tästä kappelille nähdäksemme, minnekä nuori herra meni, menikö hän kappeliin vaiko muuanne. Minun luullakseni se olisi viisainta... Toiset vahtisotamiehet arvelivat samoin.
Hän oli, niin sanoaksi, kadottanut työnsä oman-tunnon, joka tekee sen, että hyvin paljon onnistuu ikään kuin itsestänsä ja ilman mitäkään mielen ponnistusta. Usein suuttuneena itseensä hän nyt väeltä väkisin pakoitti itsensä tekemään työtänsä tyyneesti ja tarkasti. Jos sinä, sanoi hän itsekseen, kadotat tyyneen ja tarkkaavaisen luonteesi, niin hukka sinun perii.
Vastustaja, kun aina oli nähnyt Maatikin pakenevan, ei kuitenkaan antanut perää, vaan rynnisti yhä vaan uhemmin. Tässä temmellyksessä joutuivat Maatikin etujalat suitsuun. Suuttuneena vastustajalleen ei se tullutkaan tarpeellisessa silmänräpäyksessä hypänneeksi pois, vaan sitten vasta kun tunsi polttavan, sydäntyi enemmän ja teki vielä hurjemman rynnistyksen, millä voittikin vastustajansa.
Eräänä iltana, kun me olimme yhdessä Ernestin kanssa, isä palasi kotiin suuttuneena filosofisesti suuttuneena. Hän antoi harvoin suuttumuksensa päästä valloilleen. Se oli aina hillittyä, ja hän tapasi sanoa sitä jännitykseksi. Saattoi oitis huomata, että hän todellakin oli jännityksissään astuessaan huoneeseen. »Mitä arvelette?» hän kysyi. »Minä olin päivällisillä Wilcoxin kanssa.»
Ehkä läsnäolomme on haitaksi? kysyi luutnantti, hieman suuttuneena siitä huomaavaisuudesta, jota Julia näytti osoittavan tuolle äskensaapuneelle maalaiskeikarille. Niin, hyvät ystävät, vastasi Julia, kääntyen luutnantin ja hänen sisartensa puoleen, totta sanoen on minulla hyvin tärkeätä puhumista tämän herran kanssa... Ehkä te senvuoksi....
Päivän Sana
Muut Etsivät