Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Sten oli erittäin kohtelias ja ystävällinen ja kesti pikastumatta monta puhetta ja maljaa. Kohta kahvin juotua läksivät vieraat, ja Alfhild huomasi silloin Stenin ja isänsä katsahtavan paljon-merkitsevästi toisiinsa.
Sten ei käsittänyt, mitenkä niin luonnollinen ja viaton Alfhild kumminkin voi olla niin seurasääntöjen orja, ett'ei pitänyt heidän omaa rakkauttansa oikeutettuna ilman kihlajaisten kunnialeimaa. Mutta Alfhild oli siinä kohden hyvin luja, niin että Stenin täytyi taipua. Siispä ei ollut muuta keinoa kuin viedä hänet pois niin pian kuin mahdollista.
Alfhild oli seisonut pää kumarruksissa nyt katsahti hän Stenin silmiin. Yht'aikaa vastasivat molemmat: "tahdomme". Malla-täti oli pyörtymäisillään; hän pysyi kuitenkin siinä määrässä tunnoissaan, että ymmärsi veljensä puhuvan täyttä totta, niinkuin hänellä muutenkaan ei ollut tapana laskea leikkiä semmoisista asioista; ja sitä paitsi näytti hän myöskin olevan ihan järkevänä.
Silloin saivat kihlatut mennä kirkkoon ja kuulla kuulutusta, jota ei ollut katsottu soveliaaksi edellisinä sunnuntaina. He astuivat sinne käsi-kädessä, mutta eivät saaneet istua vierekkäin Stenin täytyi mennä oikeanpuoliseen penkkiin ja Alfhild istuutui vasemmalle. Ensi kertaa oli Sten nyt kirkossa jo eipä hän enää muistanutkaan, kuinka moneen vuoteen.
Sten huomasi Alfhildin aina pitävän hänestä enimmän, kun hän käyttihe puoleksi ylpeän-, toiseksi ivallisen kohteliaasti, niinkuin hänellä oli tapana seuraelämässä se nähtävästi vaikutti Alfhildiin. Mutta Stenin rakkautta hän ei ymmärtänyt.
Stenin ei kyllä tarvinnut epäillä mitään semmoista, ett'ei hän olisi voittanut Alfhildin koko rakkautta ja kumminkin oli Alfhild ihmetyttävän arka, niin että Stenin innokkaat hyväilemiset aina saivat hänet pakenemaan.
Eikä morsiamen todellakaan ole tapana juoksennella pitkin metsiä ja mäkiä heti vihkimisen jälkeen." "Isä!" sanoi Alfhild hyväillen provastille. "Saanko lähteä kävelemään Stenin kanssa? Vähäksi ajaksi vaan!" "Saat kyllä, mene vaan, lapseni", sanoi provasti ajatuksissansa. Hän ei ollut kuullut sanaakaan sisarensa muistutuksista.
Alfhild oli leikillinen ja iloinen kuin lapsi Stenin vakavuus vähän kummastutti häntä. "Tiedätkö, mitä se tarkoittaa, että nyt olet minun vaimoni?" kysyi hän monta kertaa. Ei, Alfhild ei voinut tajuta mitään muuttuneen eilisen perästä. Olihan hän yhtä hyvin Stenin oma eilen kuin nytkin. "Kun raskas kruunu oli päässäni, tuntui se minusta kyllä juhlalliselta", sanoi hän.
Koko maakunnan täytyisi muka antautua Venäjän alle, eikä olisi muuta odotettavana kuin marttiran-kuolema ja pako. Ruotsista samalla aikaa lähetettiin vakuutus, ett'ei Svante eikä kukaan muu tekisi Stenin poissa ollessa mitään eripuraisuutta; päin-vastoin muka valtiohoitajan palaaminen voisi pikemmin sytyttää kapinaa.
Eteenpäin pääsemisen ponnistukset olivat kokonaan temmaisseet Stenin rakkaushaaveiluistaan ja suojelustuumistaan. Kylläpä Alfhild näkyi itsekin oikein hyvin tulevan toimeen ja Sten astui hänen jälkiänsä niin likellä kuin mahdollista, pysyäksensä tarkoin tiellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät