Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Kaikissa ihmisissä on näet rakkautta tosikauniisen, vaikka se harvoin näkyviin pääsee. Kaikista enimmän kuitenkin näytti tuo äskettäin sisään tullut muukalainen saavan nautintoa vaihdokkaan soitosta, jota yhä kesti kesti vielä kauan ja siinä yhdistyi sekä luonto, että taide.
Hänen miehensä vika se tykkänään on, että häntä taas haluttaa ulos toimekkaampiin oloihin käyttämään täällä viruvia voimiansa. Hänen miehensä on ihan kuin soittovärkki: se soittaa soitettavansa, muttei ole muusta soitosta minään. Kesken valitustaan hänen täytyi nauraa tätä vertaustansa.
Niissä on aina jotakin yläilmojen tuoksua, jotakin viileää pohjolaa, niinkuin merenrantaheinässä on meren suolaa, jotakin luonnon temppelin pyhää suitsutusta, joka tuntuu vaatteissa vielä päiviä, niinkuin pyhän savun tuoksu kirkonkävijöille jää muistuttamaan soitosta, laulusta, kauniista alttaritauluista ja mielen hartaudesta.
Ei, ystävä; ylhäisyys ja arvoisuus ovat minun kunnianimeni. PALVELIJA. Tunnen sitä vain puolittain: jotakin soiton puolta varmaan. PANDARUS. Tunnetteko soittajat? PALVELIJA. Täydesti. PANDARUS. Kelle he soittavat? PALVELIJA. Kuulijoille. PANDARUS. Ketä varten, ystävä? PALVELIJA. Minua ja niitä varten, jotka soitosta pitävät. PANDARUS. Kenen laskuun, tarkoitan, ystävä? PALVELIJA. Laskuun? Mitä?
»Pegasos, olet orhini oivallisin!» sana samosi ilmojen sankarin, »jos olet mun orhini nyt ja ain, kirot ankarat kilpistyy jumalain, olen onnen mies, olen miekkoinen mies, mua paina ei kohtalon kolkon ies, ei houkuta elämän riemut turhat, ei synkistä syyt, ei rikokset, murhat, kuin viaton vierin, kuin kuningas kulen, käyn halki tunnonkin tuskain tulen, Tuon lauluista ilon ma itselleni, saan soitosta lohdun ma sydämelleni, näin uhmaten unhoa Sallimusta, kun kuolen, kolkutan jumalten usta.»
He olivat monessakin asiassa yksimieliset etenkin soitosta ja kirjallisuudesta, jota kumpikin rakasti ja kandidaatin nuorekas into tuotti jalompaa eloa ja viehätystä heidän yhteisille huvituksilleen. Keskustelut menettivät kaiken kiistan muodon ja olivat miellyttävänä ja kehittävänä ajatustenvaihtona.
Mutta enin oli kuitenkin iloittava siitä soitosta, joka oli suruista tehty, ja jonka sävelet yksin voivat sydämen ainaisen, piilevän murhemielen vienoksi kauneus-nautinnoksi viihdyttää. Sama pohja oli Lönnrotissa.
»Minun tulisi oikeastaan pyytää anteeksi kysymystäni», lausui Edit. »Ei ole tapana enää meidän päivinämme tiedustella sellaista asiaa toisiltansa. Mutta olen lukenut, että teidän aikanne sivistyneissäkin luokissa oli henkilöitä, jotka eivät soitosta välittäneet».
Pitäisi vaan oleman sellainen kerääjä, joka ymmärtäisi, mitkä kanteleen soitot ovat omituisia, ja mitkä muukalaisperäisiä. Torven ja ruokopillin soittojakin saisivat kerätä'. Pitäisi Sinun toki kirjoittaa' Lönnrotille kysymyksen, mitä hän tietäisi merkittävää sanoa' kanteleen soitosta.
»Sinua!» Pietari sanoi, mutta meni kuitenkin pianon ääreen ja lauloi kauniilla, kaikuvalla äänellä vaikka vähän kiihtyneenä ja ujosti noita vienoja, idyllimäisiä lauluja »meidän lapsuutemme vihannoista laaksoista», »paimenen soitosta», »keijukaisten tanssista ja koskien kohinasta,» vaatimattomia lauluja, täynnä haaveilua, kaihoa ja surumielisyyttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät