United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luulin kuulevani suloisen soitannon viehkeitä säveleitä ja luulin tuntevani pehmeiden käsivarsien syleilyksiä; vihdoin heräsin, tuntien että olin lemmitty; se minua taas rohkaisi ja lohdutti. En voi koskaan unohtaa kuinka elävänä, kuinka todellisesti tapahtuneena tämä uni painui mieleeni.
Ei meidän aikana tiedetä myöskään mikä on kaunis mikä ruma, kiitettävää moititaan ja moitittavaa kiitetään. Katsahtakaamme taiteisiin! Nykyisen soitannon suloutta ei tavallinen ihminen käsitä. Milloin se on korvia halkaiseva hälinä, milloin taas kuolehtuva tahtikeppi vaan semmoinen on uuden ajan soitanto.
Tuota pikaa pystytettiin kartanolle kuusista tehty aitaus, jonka sisällä elävät karhut niinkuin muinoin vangitut kuninkaat Rooman keisarien voittosaatoissa säilytettiin sidottuina ja josta niiden ärjyntä sekaantui soitannon ilosäveliin. Kuolleiden karhujen lihasta valmistivat hovin taitavimmat kokit vieraille kestitystä.
Pieni Sanchica muisti nyt jutun, jonka hän oli kuullut vanhuksilta Alhambrassa, eräästä Götiläisestä prinsessasta, jonka muuan Arabialainen noita oli sulkenut vuoreen, jossa prinsessa soitannon voimalla piti häntä taikaunessa kiini. Nainen herkesi soittamasta, hämmästyen näkemästä ihmisen tässä noidutussa salissa. "Onko nyt pyhän Johanneksen aatto-ilta?" kysyi hän. "Niin on," vastasi Sanchica.
Hyvin hyvä asia on, jos voi vierailleen hankkia kauniin soitannon nautintoa, mutta välttämättömäksi tavaksi ei pidä sitä tehdä. Myöskin ovat vieraat velvoitetut hupaisuutta edistämään, eikä istumaan tuossa puukuvina odotellen että heitä huvitettaisiin. Isäntäväen velvollisuus on elähdyttää vieraittensa vilkkautta ja lystillisyyttä näyttämättä että se heille olisi väkinäistä.
Meitä lähellä asui eräs vanha saksalainen kelloseppä, joka oli hyvin soitannon harrastaja ja oli urkuristina kaupungin katolisessa kirkossa. Me olimme aina olleet toistemme kanssa hyvin tuttavat, Lettiellä oli usein tapana viedä hänelle ryytimaastamme kukkasia ja hänen lapsillansa tulla luoksemme pyytämään tilkkuja nukkinsa vaatteiksi.
Hänen edessään kulki pitkä juhlaseurue, kantaen niitä seppeleitä ja kukkakiehkuroita, jotka hän oli voittanut, ja pitäen korkealla ilmassa kirjoituksia, jotka julistivat sen suuren Romalaisen mahtavaa neroa, joka oli voittanut kaikki Kreikkalaiset heidän nimen-omaisella alallaan. Kaupunki kaikkui ylistyslauluista ja pyhistä hymneistä Apollon, soitannon ja runouden etevimmän jumalan puoleen.
Ja he kiirehtivät ruoria kääntämään ja touveja kiristämään. Mutta monet nuoremmat ja kevytmielisemmät heistä seisoivat vielä kauan kaukomielin laivan perässä ja katsoivat tähtiin ja kuulivat saman soitannon kohoavan syvältä sydämestään. Meidänkin olisi mielemme sinne alas, he kuiskivat toisilleen.
Kuulijat, joita teeskentelevän soitannon nautinto ei ollut pilannut, olivat syvältä liikutetut, ja itse näytelmän tekijäkin, herra Sveno Svinevadensis, ihastui noista sävelistä, jotka elähyttivät ja kunnostuttivat hänen typerämielisiä värsyjään.
Mutta minä olen, mikä minä olen; ja käytän maailman hyväksi taipumustani säveltaiteesen." "Mutta myöskin asiain näin ollen minä näytän, etteivät hallitustoimet voi neron ponnistuksia lamauttaa. Keskellä kaikkia huolia on lyyrani minun paras lohduttajani. Ei mikään voima ole soitannon vertainen. Te saatte nähdä, mikä taiteilia minä olen. Annanko teidän kuulla Pindaroa?"